Taidetta siellä, missä ihmisetkin ovat – uusi taidenäyttely avattiin Helsingin-kampuksella

Kuvataiteilija Pia Kojon elämässä taide on aina läsnä.

Piirtämisen hän aloitti jo lapsena, ja valokuvaus tuli mukaan vuonna 1995. Otokset olivat ensin diakuvia, mutta heti 2000-luvun alussa, kun digitaalisuus yleistyi, hän hankki ensimmäisen digikameransa.

– Minusta piti tulla muotokuvaaja, mutta en saanut ihmisiä vapautumaan kameran edessä. Ryhdyin ottamaan varjokuvia, joista kehon jännitys ei välity samalla tapaa, Kojo kertoo.

Kojolle on aina ollut tärkeää pysyä ajan virrassa mukana: kaksi vuotta sitten hän aloitti digipiirustuksien tekemisen.

– Digitaalisuus tuo hyvää vastapainoa perinteiseen piirtämiseen. Voin vaikka automatkalla aukaista ohjelman ja syventyä taiteen luomiseen, hän sanoo.

Luonto meissä, entä ympärillä?

Pia Kojo tekee taidettaan positiivisuuden kautta: ilo ja huumori kuuluvat lähtemättömästi hänen teoksiinsa. Myös luonto on tekemisessä vahvasti läsnä. Kojo kuvaa itseään pupujussiksi, joka loikkii metsään ja ammentaa sieltä inspiraatiota.

– Kun alan tekemään uutta teosta, tyhjennän ensin pääni. Minulla on jokin teema mielessä, jota lähden sitten työstämään.

Osa teoksista syntyy nopeasti. Helsingin-kampuksella nähtävillä olevat suuret muotokuvat ovat syntyneet siten, että Kojo on ensin ajatellut jotain hänelle tuttua ihmistä ja sitten piirtänyt heistä ilmeisimmät piirteet.

Kojon taideteokset päätyivät Diakiin taiteilijaystävän kannustuksesta.

– Mielestäni nämä sopivat tänne valtavan hyvin! Diak on paitsi uskontojen kohtaamispaikka myös edustaa organisaationa avointa vuorovaikutusta. Eräs uusi diakilainen sanoi minulle avajaisissa, että hänestä tuntuu, että kuvat olisivat aina olleet täällä. Minusta se oli hieno palaute, Kojo sanoo.