Työharjoittelu Benalmadenassa Espanjassa
Sairaalalla on sopimuksia vakuutusyhtiöiden kanssa, joten useat potilaat ovat matkailijoita, maahanmuuttajia tai siellä osan vuodesta asuvia ulkomaalaisia. Xanitissa opiskelijalla on mahdollista päästä näkemään ja tekemään lähes kaikkea tikkien ompelusta valtimoverinäytteenottoon. Eli siellä sairaanhoitajat tekevät paljon sellaista, minkä Suomessa tekisivät ainoastaan lääkärit.
Koska vaihtoni kesti kolme kuukautta, pääsin tutustumaan kattavasti sairaanhoitajan työhön. Tutuiksi tulivat kansainvälisten potilaiden osasto, lapset, teho, päivystys, heräämö ja leikkaussali. Opiskelijana pääsin heti mukaan sairaalan kuvioihin. Aluksi otin verenpaineita ja autoin lähihoitajia, jotka pääsääntöisesti hoitivat potilaiden pesut ja lakanoiden vaihdon. Pääsin mukaan lääkkeidenjakokierroksille ja haavanhoitoon. Opin letkuttamaan, käyttämään kolmitiehanaa ja sekoittamaan lääkeaineita. EKG:n otto tuli tutuksi. Loppua kohden pelkäämäni kanylointi alkoi sujua mukavasti.
Lasten päivystyksessä otin nielunäytteitä ja pika CRP:tä. Päivystyksessä oli mahdollisuus päästä kipsaamaan, ompelemaan tikkejä, ottamaan valtimoverinäytteitä ja verinäytteitä sekä ohjaamaan potilaita.
Sairaala-arkea Xanitissa
Hygieniataso ei Xanitissa ole niin kuin Suomessa. Käsidesiä on vaikea löytää osastoilta ja hanskoja tuskin käytetään kanyloitaessa. Hoitajilla on korujen, kellojen, kännyköiden ja kynsilakan käyttö on normaalia työaikana. Yksi kehittämishaaste mielestäni olisi potilasohjaus, sillä usein potilas, varsinkin kielitaidoton ulkomaalainen, jää lääkärin ja hoitajien keskustelun ulkopuolelle eikä hänelle tarkkaan kerrota mitä tapahtuu ja miksi. Potilaan kunnioittaminen, kuunteleminen ja huomioiminen jäivät joissain tilanteissa hyvin vähäiseksi.
Sen sijaan henkilökunnan välillä on mitä parhain yhteishenki eikä hierarkiaa lääkärien ja hoitajien välillä näy. Kaikki ovat iloisia, hyväntuulisia ja toisiaan kannustavia.
Xanitissa potilaat olivat muun muassa Skandinaviasta, Venäjältä, Ranskasta, Englannista, Saksasta ja tietysti Espanjasta. Opiskelijana sain joskus toimia tulkkina suomalaisille, mutta useimmiten potilaat käyttivät ”wealthfare ladyä”, joka toimi tulkkina ja hoiti vakuutus- ja muita paperiasioita.
Halu oppia kieliä vahvistui. Tuntui todella etuoikeutetulta olla eri kansallisuuksien parissa. Osastolla kävi myös fysioterapeutti. Lähihoitajat tekivät perushoidon, sairaanhoitajat lääke- ja haavanhoidon ja ”celadors” eli vahtimestarit hoitivat potilaan siirron, nostamiset ja joitain juoksevia asioita. Ergonomian kannalta sairaanhoitajan työnkuva oli täydellinen.
Paljon uutta tuli vastaan
Asetin harjoittelulleni pitkän listan tavoitteita, joita myöhemmin muokkasin. Potilaan hoitopolku tuli tutuksi, varsinkin kun vaihdoin osastoja, joten välillä tuli tuttuja potilaita vastaan uudella osastolla. Tavoitteenani oli oppia kieltä ja vahvistaa kliinisiä kädentaitoja. Kieltä opin yllättäen ymmärtämään ja jonkun verran puhumaankin. Kädentaidot vahvistuivat. Verinäytteiden otto, kanylointi ja EKG:n käyttö ovat nyt tuttuja.
Sain tutustua espanjan kulttuurin ja seurakunnan myötä myös brittikulttuuriin. Potilasohjaus oli haasteellista, sillä en aina ymmärtänyt miten osastolla toimitaan. Xanitissa kohtasi potilaita, joilla oli sairauksia laidasta laitaan. Paljon uutta tuli vastaan. Myös omaisten kanssa sai keskustella, sillä he olivat melkein aina läsnä. Vuorovaikutustaidot kehittyivät, kun joutui kommunikoimaan vieraalla kielellä.
Osastolla useimmin tulleet lääkeaineet tulivat tutuiksi. Yleisimpiä olivat vatsansuojalääkkeet, kipulääkkeet, kortisoni ja pahoinvointilääkkeet.
Lähdin Espanjaan yksin ja minulle ulkomaille muuttaminen oli iso askel, joten uskon että selviäminen useista eri haasteellisista tilanteista on kasvattanut minua paljon. Uskon että Suomessa astun varmemmin hoitotilanteisiin. Ymmärrän nyt miltä Suomessa asuvasta maahanmuuttajasta ehkä tuntuu, kun ei tule täysin ymmärretyksi eikä itse ymmärrä mitä tapahtuu. Uskon että tästä kokemuksesta on hyötyä monikulttuurisessa hoitotyössä. Kynnys lähteä ulkomaille töihin on myös madaltunut.
Käytännön järjestelyt
Vaikka lähdin Diakin hakuprosessiin viimetipassa, kaikki järjestelyt saatiin hoidettua. Koordinaattori suositteli paikkaa ja innosti lähtemään.
Yhden harjoitteluohjaajan sijaan Xanitissa kaikki ohjasivat minua vuorollaan tai yhdessä. Hoitajat olivat hyvin opiskelijamyönteisiä ja ottivat erittäin hyvin meidät opiskelijat vastaan ja olivat aidosti kiinnostuneita.
Asumisen ja lennot sain järjestettyä vasta paria viikkoa ennen lähtöä, mutta silti suhteellisen edullisesti. Maksoin lennoista, meno-paluu, vajaa 400€ (aikaisemmin olisi saanut halvemmalla) ja asumisesta 400€/kk sisältäen veden. Lisäksi maksoin sähköstä noin 25€/kk.
Sain asuntoni tuttavan kautta. Vuokranmaksu välitystoimiston kanssa sujui mainiosti. Asuntoni oli tilava, hyvin varustettu kaksio ja sijaitsi kahdeksannessa kerroksessa. Parvekkeelta näkyi sekä merelle että vuorille. Aamupäiväaurinko paistoi ihanasti parvekkeelle.
Ainoana haittana asumisessani oli valtaisat torakat, jotka ilmestyivät ilmojen lämmetessä sekä kylpyhuoneeseen että makuuhuoneeseen. Alkukeväästä asunnossa oli todella kylmä, sillä Espanjassa ei ole sisälämmitystä. Villasukat olisi kannattanut olla mukana.
Espanjaan ei tarvitse viisumia, matkavakuutuksen sai koululta, mutta otin erikseen matkatavaroille vakuutuksen. Matkanbudjetti riippuu siitä miten paljon haluaa matkustella ympäri Espanjaa, käykö turistikohteissa ja syökö ravintoloissa. Tein päivän reissun Marokkoon 50 eurolla.
Vapaa-ajan viettoa
Usein harjoittelupäivän päätteeksi suuntasin kotiin laittamaan ruokaa. Jos energiaa oli riittävästi, lähdin rannalle tai tapaamaan ystäviä. Olin ennen Espanjaan lähtöä katsonut seurakuntia Benalmadenassa ja yllättäen yksi brittiseurakunta oli aivan kotini lähellä. Siellä sain ystäviä, joiden kanssa vietin vapaa-aikaani. Myös Fuengirolan seurakunnassa tutustuin nuoriin. Seurakunta oli ainakin minulle paras tapa oppia tuntemaan paikallisia ihmisiä.
Opiskelijakollegani kävivät työpäivän jälkeen kuntosalilla. Itse kävin lainaamassa kirjastosta lukemista ja elokuvia tai lähdin rannalle kävelemään ja ilmojen lämmetessä uimaan.
Hintataso oli ruuan ja asumisen osalta halvempaa. Turisteille suunnatuissa rantaravintoissa hinnat ovat kuitenkin lähellä Suomen hintoja. Internet-mokkula on huomattavasti kalliimpi, noin 30€/kk. Asunnossani ei ollut wifiä, joten käytin paljon yleisiä ”internetkioskeja” 50c/30min. Hankin myös puhelimeeni rajattoman netin ja se oli halpa. Jälkeenpäin kuulin että Fuengirolan Centro Finlandiasta olisi saanut suomalaista apua käytännön asioihin. Sitä olisin tarvinnut, sillä useimmat liittymäkauppojen myyjät eivät juuri puhu englantia.
Matkustaminen lähialueella on halpaa. Taksin käyttö tulee hyvin edulliseksi varsinkin jos et matkusta yksin. Käytin bussia mennessäni sairaalaan, sillä Xanit sijaitsee korkeammalla. Tabacco-kaupasta sain matkakortin, jolla matkustaminen tuli kolmasosan halvemmaksi. Junalla liikkuminen on Suomen hintatasoa. Suunnitteilla oli käydä Madridissa junalla, mutta kustannukset olisivat nouseet yli 100€. Joskus lentäminen voi olla halvempaa kuin junalla matkustaminen.
Tekemistä riittää turistikohteiden lisäksi paikallisten tapahtumien ja juhlapäivien myötä. Paikallinen kirpputori kannattaa kokea. Vuoret tuovat mahdollisuuksia vaeltaa. Fuengirolan Miramarissa on hyvä shoppailla. Joissakin baareissa järjestetään ilmaista salsaopetusta. Flamencoesitys kannattaa myös nähdä.
Vinkkejä Xanitiin lähtijöille
Lopuksi muutamia vinkkejä Xanit-harjoittelusta kiinnostuneille. Kannattaa hankkia asunto suhteellisen läheltä sairaalaa. Asuntoni sijaitsi Arroyo de la Mielin juna-aseman lähellä, joten junalla pääsin näppärästi liikkumaan Fuengirolan ja Malagan välillä. Benalmadena on kotoisa paikka asua ja asunnostani oli sopivasti matkaa rannalle ja juna-asemalle. Benlamadenassa ei törmää suomalaisiin ihan joka kulmassa, jos siis haluaa vähän etäisyyttä suomalaiseen kulttuuriin.
Vaihtoon kannattaa lähteä avoimella asenteella ja halulla oppia uutta ja paljon muutakin kuin itse sairaanhoitoa. Kiinnostus kulttuuria ja espanjan kieltä kohtaan on tärkeää. Ehdottomasti suositeltavaa on opiskella espanjan alkeet ja perushoitosanastoa ennen vaihtoa. Englannilla toki selviää, mutta enemmän saa irti, jos on intoa yrittää kommunikoida espanjan kielellä. Kaikki kirjaukset, diagnoosit ja potilaspaperit ovat espanjaksi. Lisäksi kuulet espanjaa koko työpäivän ajan. Mikset siis yrittäisi oppia? Lisäksi on oltava valmis elämään turistien keskellä.
Xanitissa tarvitaan ennakkoluulottomuutta, rohkeutta astua uusiin tilanteisiin, avoimuutta ja rentoa otetta työhön. Kannattaa ottaa irti kaikki mitä saa harjoittelupaikasta ja kiertää eri osastoilla. Yhteyshenkilö sairaalassa oli todella mukava ja otti hyvin vastaan osastotoiveet. Päivystys on hyvä paikka aloittaa, osasto toisessa kerroksessa on myös mukava ja leikkaussali on näkemisen arvoinen. Jos on tuuria, voi päästä seuraamaan synnytyksiä. Seurasin mielenkiinnolla sydämen ohitusleikkausta ja aivokasvaimen poistoa. Teholla kannattaa myös käydä. Ei ehkä ensimmäisellä viikolla kuin minä, mutta ehkä loppuvaiheessa.
Päällimmäisenä mieleeni harjoittelusta jäi espanjalaisten hoitajien iloinen asenne joka tarttui potilaisiin ja vilpitön välittäminen tästä suomalaisesta opiskelijasta. Sairaanhoitajat ovat Xanitissa alansa asiantuntijoita, pitävät työstään ja heillä on terveen rento asenne työtä kohtaan. Toivon että tulevana hoitajana minussa olisi vähän tätä espanjalaisuutta!