Työharjoittelu Pohjois-Englannissa keväällä 2013
Vaihdosta mukaan saatua: Leeds Metin luennot
Yliopistolla luentojen aiheet ja harjoittelupaikat tuntuivat kovin tutuilta. Sosiaalityöntekijäksi valmistuu Britanniassa kolmessa vuodessa. Kokonaisuudet, kuten lait ja erilaiset asiakasryhmät, joita opinnoissa käsitellään, ovat lähes samoja kuin meillä. Vain Diakin lastentarhanopettajan opintojen painotukset puuttuvat. (Leeds Met 2013)
Luentokokonaisuus, jossa kävin yhtä aikaa harjoitteluiden kanssa, käsitteli eri asiakasryhmiä (mielenterveysongelmaiset, lapset ja nuoret, rikoksentekijät ja vanhukset) sekä työssä käytettäviä menetelmiä. Aamupäivien luennot olivat hyvin samantyyppisiä kuin meilläkin, ja iltapäivien seminaarityöskentelyssä pohdittiin aamun luentojen aiheita esimerkkien ja harjoitusten kautta. Erilaisten terapioiden käyttö työssä korostui verrattuna suomalaiseen opiskeluun. Sen lisäksi eläytymistehtävät eivät ole koskaan innostaneet minua. Mutta opiskelu onnistui, ja asiat ymmärsi, kun oli vähän pohjatietoja. Opintokokonaisuuteen kuuluvaa kahden tuhannen sanan esseetä en lopulta tehnyt. Se olisi yhdistänyt harjoittelun luentoihin, eikä tehtävä tuntunut lainkaan mahdottomalta.
Vaikka näinkin muita opiskelijoita kerran viikossa päivän ajan, ei mitään etunimituttuutta kummempaa yhteyttä harjoittelun aikana syntynyt. Tämä luultavasti vaatisi kokopäiväistä opiskelua ja koko lukukauden mittaista oleskelua. Kokemus englantilaisesta yliopisto-opiskelusta oli kuitenkin kokemisen arvoinen. Se auttoi ymmärtämään yliopistojärjestelmästä asioita, jotka pelkän harjoittelun tekemällä olisivat varmasti jääneet hämärän peittoon.
Vaihdosta mukaan saatua: Touchstone-harjoittelu
Touchstone Leeds -järjestön organisaatioon kuuluu useita yksiköitä Leedsin alueella. Niissä kaikissa tehdään työtä alueen vähemmistöjen hyväksi, ja useimpien palveluiden keskiössä on mielenterveys. Työaloja ovat esimerkiksi Carers Support Project, joka on tukipalvelu mielenterveysongelmista kärsivien läheisille, kuten puolisolle, vanhemmille tai lapsille. Community Development Service taas tekee yhdyskuntatyötä sen eteen, että tieto vähemmistöistä lisääntyisi maahanmuuttajayhteisöissä ja mielenterveyspalveluissa (Touchstone 2013). Tavoitteenani oli tutustua kaikkiin Touchstonen palveluihin harjoitteluni aikana. Se toteutui eri yksikköihin vierailemalla ja keskustelemalla eri yksiköiden työntekijöiden kanssa.
Harjoittelupaikkani oli Touchstone Support Centre, joka tekee yksilö- ja ryhmätyötä sellaisten vähemmistöön kuuluvien henkilöiden kanssa, jotka kärsivät mielenterveyden ongelmista. Support Centren palveluita ovat yksilötyöskentely asiakkaiden kanssa sekä erilaiset ryhmät. Yksilötyöskentelyssä heitä tuetaan säännöllisin tapaamisin joko kotona, Support Centressä tai muualla sovitussa paikassa. Keskuksessa kokoontuu kerran viikossa sekä miesten että naisten ryhmä sekä drop-in, jonne voivat tulla sekä miehet että naiset. (Touchstone 2013)
Support Centressä työskenteli viisi tukityöntekijää, jotka tekivät työtä mielenterveyden ongelmista kärsivien kanssa. Sen lisäksi siellä työskenteli kaksi tukityöntekijää, jotka työskentelivät heidän huoltajiensa tukemiseksi. Lisäksi ryhmällä oli esimies. Työntekijöiden taustat ja äidinkielet korreloivat palveluiden käyttäjien ja alueen asukkaiden etnisiä taustoja. Ihana, kirjava työntekijöiden joukko koostui pakistanilaisista, bangladesilaisista, kiinalaisista ja mustista karibialaisista. Samat ryhmät ovat myös valtaväestö Harehillsin kaupunginosassa, jossa Support Centre sijaitsee. Vuonna 2011 alueen väestöstä noin 66 % oli maahanmuuttajia ja suurin ryhmä olivat pakistanilaiset (n. 35%) (Census 2013).
Työskentelin tukityöntekijänä mielenterveyden ongelmista kärsivien asiakkaiden parissa tehden kaikkia keskuksen tarjoamia työmuotoja. Pääsin hyvin nopeasti osaksi tiimiä. Minulla oli muutama oma asiakas, joita tapasin ja tuin yksin. Lisäksi osallistuin tapaamisiin yhdessä toisten työntekijöiden kanssa. Olin työntekijän roolissa Support Centren naisten, miesten ja drop-in ryhmissä. Osallistuin jokaviikkoisiin tiimipalavereihin, koulutuksiin ja tulevaisuuden rakenteen suunnitteluun sekä yhdistymishankkeen palavereihin. Lisäksi olin vuorollani toimistossa vastaamassa puheluista ja byrokratiasta. Tein naisten ja miesten ryhmille kyselyn heidän kokemuksistaan mielenterveyspalveluissa vähemmistöjen edustajina sekä heidän kokemuksistaan Support Centren ryhmässä. Raporttia käytetään meneillään olevan kehittämisen yhtenä pohjadokumenttina.
Harjoittelun aikana pääsin sisään työhön ja tiimiin, ja koin olevani tasavertainen kaikkien työntekijöiden kanssa. Minun mielipidettäni kysyttiin siinä missä muidenkin. Neuvoja ja tukea sai kaikilta, ei ainoastaan työpaikalle nimetyltä ohjaajaltani. Alun jännitys puhelimeen vastaamisesta ja kirjaamisesta katosi muutamassa viikossa, ja virastoissa asiointi asiakkaan tukemiseksi onnistui. Asiakkaat ja heidän tilanteensa tulivat myös tutuiksi. Eräs miestenryhmäläinen totesikin, että oli helpompi puhua naiselle kuin muille miehille.
Lisäksi sain hyvää työnohjausta Leeds Metin ohjaajaltani, joka kävi keskuksessa lähes viikoittain keskustelemassa kanssani harjoittelustani. Samalla hän haastoi minua pohtimaan erilaisia työn teorioita. Työnohjaus oli olennainen osa harjoittelua, ja koin sen hyödylliseksi ja toimivaksi.
Viimeinen viikko koitti nopeammin kuin yhdessäkään harjoittelussa, ja lähteminen tuntui haikealta. Moni tilanne asiakkaiden kanssa jäi kesken, ja olisin vielä halunnut nähdä kuinka ne kehittyvät. Onneksi voin edelleen vaihtaa sähköpostia muiden työntekijöiden kanssa ja pysyä hiukan kärryillä siitä, mitä Support Centrelle ja työntekijöille kuuluu.
Työharjoittelu oli erittäin antoisa. Se täytti kaikki tavoitteeni ja toiveeni sekä paljon sellaista, jota en edes osannut toivoa. Vielä lähtiessäni en tiennyt harjoittelupaikkaani tai edes asiakasryhmää, jonka kanssa tulisin työskentelemään. Lopulta harjoittelussa yhdistyivät kuitenkin loistavasti sekä MMK-kokonaisuuden tavoitteet että omat kiinnostuksenkohteeni.
Vaihdosta mukaan saatua: moninaisuutta
Tavoitteenani oli saada hiukan kokemuksia vähemmistöön kuulumisesta. Itse asiassa eurooppalaisena valkoisena kristittynä olin itse vähemmistössä harjoittelupaikallani. Työyhteisössä ja Support Centressä kaikki kulttuuritaustat ja uskonnot elivät kuitenkin sulassa sovussa. Oli luonnollista, että muslimit piipahtivat rukoilemassa ja toiset tuurasivat heitä, jos tarvetta oli. Tarjoiluja mietittäessä katsottiin aina, että ne sopivat kaikille. Tarjolla oli siis paljon kanaa ja lammasta sekä aina kasvisvaihtoehto. Pääsin osallistumaan keskusteluihin sekä asiakkaiden että työntekijöiden elämästä, ja myös uskonto oli yleensä osa keskustelua. Toisten taustoihin ja uskontoon suhtauduttiin kunnioittavasti ja kiihkottomasti. Eri ihmisten tietoja eri kulttuureista ja uskonnoista osattiin myös tarvittaessa hyödyntää asiakastyössä tai työssäoppimisessa.
Harjoittelupaikan lähikaupunginosissa kulkiessani olin vähemmistössä myös ulkonäöllisesti. Astuessani intialaisia ja pakistanilaisia naisten asuja myyvään liikkeeseen sain osakseni kummeksuvia katseita. Kun kerroin etsiväni asua Suomessa-asuvalle lapselleni, joka rakastaa heidän värikkäitä asujaan, asia oli tietysti kiinnostava: ”Eikö Suomesta saa tällaisia?”.
Myös kielivaikeudet tulivat tutuiksi. Ongelma ei ollut, etten minä olisi ymmärtänyt englantia, vaan toisinaan se, että minä en puhunut mitään heidän yleisesti käyttämistään kielistä, kuten urdua. Ja joskus kyllä mietin, miten paljon kääntämisen yhteydessä mahtoikaan hukkua alkuperäisestä sanomasta ja erityisesti sen tunnelmasta. Ensin asiakas puhui asiansa toiselle samantaustaiselle asiakkaalle, joka käänsi sen englanniksi, ja minä sitten päässäni suomeksi. Tosin jossain kohtaa huomasin, etten enää kääntänyt asioita suomeksi, vaan ajattelin ja näin jopa unia englanniksi!
Käytännön järjestelyistä
Vaihtoprosessi täytyi aloittaa vuotta aikaisemmin, mutta käytännössä juuri mitään ei tapahtunut ennen viimeistä neljää kuukautta. Vielä lähtiessänikään en tiennyt, mitä menisin harjoitteluuni tekemään, vaikka se oli kuitenkin vaihdon ydinsisältö. Sekä Diakissa että Leedsissä koordinaatioasiat eivät aina toimineet. Hakuprosessin yhteydessä sanottiin monta kertaa, että opiskelijan pitää itse hoitaa monet asiat ja ottaa niistä selvää. Kun yritin sitten selvittää asioita sekä Suomen että Leedsin päässä saamatta niihin vastauksia, se stressasi vielä muun työn lisäksi.
Minulla oli Eurooppaan lähtevänä sosiaalialan opiskelijakoordinaattori Järvenpäässä, ja vaihtotehtävien vastaanottaja Helsingissä. Tämä on minusta omituista. Oma koordinaattorini ei ollut paikalla yhdessäkään tapaamisessa ennen vaihtoa tai sen jälkeen. Ennen lähtöä olleet tapahtumat tuntuivat keskittyvän Aasiaan ja Afrikkaan lähtijöihin. En saanut noina päivinä yhtään vastausta kysymyksiini. Päivät olisi minusta hyvä järjestää erikseen Euroopan ulkopuolelle lähteville, sekä sosiaali- ja terveysalalla opiskeleville, sillä kysymyksemme ja ohjeemme olivat hyvin erilaisia. Lähetin koordinaattorilleni viestin perillesaapumisestani ja palaamisestani, mutta en saanut kumpaankaan vastausta. Mitään yhteydenottoja koordinaattorilta ei tullut koko vaihdon aikana.
Onnekseni tein harjoittelua, ja MMK-kokonaisuuden harjoitteluohjaaja oli meihin säännöllisesti yhteydessä. Hän hoiti myös eteen tulleet ongelmat. Hän jousti tehtävistä ja ehdotti miten toimia, kun harjoittelun loppupuolella Leeds Metin ohjaaja vaati yllättäen kirjallisia suorituksia harjoittelun lisäksi. Lopputulos oli, että sain harjoittelusta kymmenen opintopistettä enemmän kuin tarvitsin tai Learning Agreementissä oli sovittu.
Myös Leedsin päässä koordinoinnissa oli ongelmaa. Aluksi se johtui erityisesti siitä, että koordinaattoria oli vaikeaa saada vastaamaan sähköposteihin. Paikan päällä asiat hoituivat kyllä puhelimitse tai kasvokkain. Suurin yllätys olivat harjoittelujakson lopussa vaaditut tehtävät Leeds Metille. Ne tarvittiin, jotta voisin saada suoritusmerkinnät siellä rekisteriin. Onneksi tehtäviä saatiin hiukan kohtuullistettua neuvottelemalla ja jättämällä suorittamani kurssin tehtävä tekemättä. Siitä seurasi kuitenkin rankka pariviikkoinen, jonka aikana tein tehtäviä ja harjoittelua lähes yötä päivää. Lopulta kaikki saatiin tehtyä ja jaksoimme hymyillä koko tapaukselle. Opiskelijavaihdon stressaavin osa olivatkin koordinointi ja ylipitkä vaihtoprosessi.
Vinkkejä lähtijälle
Leeds kaupunkina osoittautui mukavaksi paikaksi, josta oli helppo tehdä retkiä eri puolille Pohjois-Englantia. Yorkshiren nummet, mäet, kiviaidat ja lampaat varastivat sydämeni. Yritin tehdä retkiä lähelle ja kauas viikonloppuisin sekä vaihdon loppuaikana, jolloin ei enää ollut harjoittelua. Jos suinkin voit, kannattaa järjestää pätkä, jolloin et ole harjoittelussa. silloin voit lähteä vähän kauemmas, vaikkapa kauniille Lake Districtin alueelle vaeltamaan. Monet lähellä olevat paikat, kuten York ja Harrogate, kannattaa myös käydä katsastamassa.
Vaihtoon lähtiessäni lensin Manchesteriin, josta menin junalla Leedsiin. Liput maksoivat noin 300 euroa, kun ostin sekä meno- että paluulipun samalla kertaa. Erityisesti junaliput voivat olla kalliita, jos ne ostaa asemalta. Siksi kannattaa kysellä muilta, mistä verkkokaupasta he lippunsa ostavat. Osassa verkkokaupoista voi ostaa myös ulkomaisella luottokortilla. Niinpä minulla oli lippu noutovalmiina automaatissa saapuessani Manchesteriin, mikä oli kätevää ja toimivaa.
Asuminen opiskelija-asunnossa oli kallista, ja sen saaminen näin lyhyeen vaihtoon vaati hiukan kommunikointia Leeds Metin asuntotoimiston kautta. Asuin ensimmäisen vuoden opiskelijoiden (18v.) suosimassa kahden rakennuksen jättiasuntolassa, jossa asui 1600 opiskelijaa. Tämä siksi, että siellä oli vielä tarjolla huone omalla kylpyhuoneella. Hakulomakkeessa kysytään hakijan sosiaalisuudesta ja siisteydestä. Niihin kannattaa vastata ”todella siisti” ja ”todella hiljainen”, jos ei ole aikeissa valvoa ja juhlia kaikkia öitä, ja jos siivoaa kotonaan edes joskus.
Alussa jouduin vaihtamaan asuntoa, koska en voinut korvatulppien kanssakaan nukkua öisin, ja aamulla oli lähdettävä harjoitteluun. Seinien läpi kuuli, jos naapurihuoneessa joku kuorsasi. Huoneeseen oli hankittava omat vuodevaatteet ja keittiövälineet. Sain lainata kämppäkavereideni kattiloita ja paistinpannuja, mutta ostin omat astiat, jotka pidin huoneessani. Näin minun ei tarvinnut aina pestä astioitani ennen syömistä. Olihan se kokemus, mutta yli 20-vuotiaiden kannattaa etsiä asuntolaa, joka ei mainosta olevansa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden suosiossa.
Jouduin kulkemaan bussilla harjoittelupaikkaan. Sen vuoksi ostin kuvallisen opiskelijan kuukausilipun, joka toimi useimmissa busseissa Leedsin alueella. Kauemmas lähtiessä bussilippujen hintoja ei aina helposti löytänyt, ja hinta selvisi yleensä vain bussikuskilta kysymällä. Kannattaa kertoa kuskille, jos aikoo vaihtaa bussia jossain tai tulee takaisin samana päivänä. Tällöin saattaa saada halvempia lippuja kuin erikseen ostettuina.
Englantilainen keittiö ei ole kuuluisa ruoastaan, ja usein siellä syödäänkin aika epäterveellisesti rasvaa, sokeria, valkoista leipää ja juustoa. Onnekseni harjoittelupaikassani tehtiin etnisiä ruokia, kuten aasialaista currya sekä kiinalaista ja karibialaista ruokaa, joten pääsin nauttimaan maailman makuja säännöllisesti. Ulkona pystyi syömään selvästi halvemmalla kuin Suomessa, jos ei mennyt keskustan kalleimpiin paikkoihin.
Hintataso Englannissa on keskimäärin sama kuin Suomessa, eli ihan halpa vaihtokohde se ei ole. Ruokailuissa voi varmasti säästää, mutta rahaa kuluu asumiseen, matkustamiseen ja ostoksiin. Kolme lastani vierailivat luonani vaihdon loppupuolella ja veivät mukanaan osan tavaroistani, joten pääsin takaisin vain kahden matkalaukun kanssa.
Vaihto Leedsissä oli minulle ainutlaatuinen mahdollisuus. Harjoittelu oli loistava, Leeds mukava ja Yorkshiren maaseutu kaunis. Edes kylmin kevät viiteenkymmeneen vuoteen lumimyrskyineen ei onnistunut pilaamaan nautintoa. Ainakin opin puhumaan ja valittamaan säästä kuten paikalliset!
LÄHTEET
Touchstone 2013. Touchstonen verkkosivut. Viitattu 31.5.2013. http://touchstone-leeds.co.uk/.
Leeds Met 2013. Leeds Metropolitan Universityn verkkosivut. Viitattu 31.5.2013. https://pams.leedsmet.ac.uk/main/viewprogram.htm?paid=4485
Census 2013. Touchstonen Community Developmentin tekemä tilasto, jonka tiedot perustuvat valtakunnalliseen väestölaskentatilastoon (Census) ja Leedsin kaupungilta saatuihin tietoihin. Touchstonen tiedostot.