Työharjoittelussa Hong Kongissa
Matkajärjestelyt ja asuminen
Aloitin matkajärjestelyt ajoissa. Ennen lähtöä oli yllättävän paljon hoidettavia asioita sekä Hong Kongiin että Suomeen liittyen. Otin harjoittelupaikkaan yhteyttä etukäteen, sillä hyvän kontaktin luominen ennen saapumista helpotti harjoittelun aloittamista. Pyysin järjestöltä apua myös viisumiasioiden hoitoon. Hong Kongissa voi oleskella suomalaisena turistina 90 päivää ilman viisumia, mutta työharjoittelua varten pitää hankkia training visa.
Ostin pelkän menolipun vain noin kuukautta ennen lähtöä. Henkilökohtaisten asioiden takia lähtöni viivästyi, ja en ollut varma mikä päivä pääsen Suomesta lähtemään. Paluulippua en ostanut, koska matkustelin harjoittelun jälkeen vielä kuukauden ympäri Aasiaa. Finnairin suora menolippu Helsingistä Hong Kongiin maksoi nuorisohinnalla 371 euroa.
Rokotusten ottaminen, vakuutuksen hankkiminen sekä muiden pienten asioiden hoitaminen vei aikaa normaalin arjen keskellä. Itse aloitin käytännön järjestelyjen hoitamisen jo lokakuussa, puoli vuotta ennen lähtöä. Diakin vakuutuksen lisäksi kannattaa matkalle ottaa oma matkavakuutus, varsinkin jos aikoo matkustaa harjoittelun aikana. Diakin vakuutus ei kata kaikkia asioita matkan aikana. Myös tarvittavat lääkkeet ja muut hygieniatavarat kannattaa ottaa Suomesta mukaan.
Tulin Hong Kongiin viikkoa ennen harjoittelun alkua, jolloin ehdin toipumaan aikaerosta. Hong Kongiin tulo jännitti minua niin paljon, että voin fyysisesti pahoin ensimmäisen viikon aikana. Oman kehon tottuminen uuteen ympäristöön, ilmastoon ja aikavyöhykkeeseen vie aikaa, joten on hyvä rauhoittaa matkan alusta ainakin viikko sopeutumiseen. Tällöin voi rauhassa levätä ja tutustua kaupunkiin tuntemuksiaan kuulostellen.
Asuminen Hong Kongissa on erittäin kallista. Itse asuin ensimmäiset kaksi viikkoa hostellissa 11 ihmisen kanssa samassa huoneessa. Hostellit Hong Kongissa ovat todella eritasoisia, mutta suosittelen Yesinn hostellia Causeway Bayssa (http://www.yesinn.com/cwb/e_yesinncwb_aboutus.htm). Se on siisti ja turvallinen hostelli, jossa on huoneiden lisäksi hyvät oleskelutilat. Yhteydet Causeway Baystä ovat myös hyvät. Mukavan ja sopivan asunnon löytäminen vie aikaa, koska Hong Kongissa asunnot ovat Suomeen verrattuna pieniä. Tutustuin Hong Kongissa yliopistovaihdossa olleen ystäväni kautta ranskalaisiin, jotka etsivät uutta kämppäkaveria, ja muutin heidän kanssaan yhteen. Tämä oli silkkaa tuuria.
Yritin järjestellä asumistani jo Suomesta käsin, mutta minua kehotettiin tulemaan paikan päälle etsimään. Netissä asuntojen kuvista on vaikeaa päätellä, missä kunnossa ne oikeasti ovat. Hong Kongissa on myös agentteja, jotka välittävät studioita ja kimppakämppiä. Mitä kauempana keskustasta asuu, sitä halvemmaksi asuntojen hinnat laskevat. Olin valmis maksamaan enemmän vuokraa hyvällä sijainnilla (800e/kk), jotta minun ei tarvitsisi istua metrossa puolitoista tuntia yhteen suuntaan joka päivä. Suosittelen asumista kimppakämpässä, sillä siten saa isomman asunnon halvemmalla. Lisäksi on mukavaa, että tutustuu ihmisiin, jos ei ennestään tunne alueelta ketään. Riippumatta siitä missä asuu, vuokrat lähtevät Hong Kongissa 600 eurosta, asui sitten yksin tai yhdessä muiden kanssa.
Muita käytännön asioita
Käytännön asioiden hoitaminen Hong Kongissa on suhteellisen sujuvaa, sillä suurin osa paikallisista puhuu englantia. Tietyt osoitteet kannattaa kuitenkin osata myös kantonin kielellä, jotta osoitteen voi kertoa esimerkiksi taksikuskille. Monissa paikoissa, kuten kahviloissa ja asunnoissa, on wifi-yhteys. Harjoittelupaikassa on langaton nettiyhteys. Hankin puhelimeeni prepaid-liittymän, joka sisältää rajattoman internetin käytön. Sain apua prepaidin hankintaan harjoittelupaikalta. Monet puhelinyhtiöt tahtovat tehdä vuoden pituisia sopimuksia, joten prepaid –liittymä on kätevin vaihtoehto.
Hong Kongin liikenne on vilkasta, mutta julkinen liikenne on todella kätevä. Hong Kongissa on hyvä ostaa Octopus card -matkakortti, jolla pystyy liikkumaan kaikilla julkisilla. Lisäksi sillä voi maksaa kaupoissa, kuten 7-elevenissä ja Circle K:ssa, sekä joissakin kahviloissa. Kortteja myydään metroasemilla (MTR stations) ja lentokentillä. Octopus cardin hinta on 150HKD, josta 100HKD on käytettävää arvoa. Jäljelle jäävä 50 HKD toimii panttina, jonka saa takaisin siinä vaiheessa, kun palauttaa kortin. Korttia voi ladata tämän jälkeen esimerkiksi metroasemilla ja 7-elevenissä.
Pankkikortit, etenkään visa electronit, eivät toimi kaikkialla. Siksi käteistä kannattaa aina olla mukana. Itse nostin rahaa pariksi viikoksi kerrallaan, ja hoidin asiani kaikkialla käteisellä. Hong Kongissa on tapana käydä paljon yhdessä ulkona syömässä. Ruoat jaetaan kaikkien kesken, joten laskukin maksetaan yhdessä. Tapana ei ole edes pyytää laskua erikseen jokaiselle, vaan lasku jaetaan syöjien kesken.
Hong Kongissa pääsee luomaan uusia tuttavuuksia sekä saamaan ystäviä, mikäli on itse aktiivinen. Paikallisilla on käyntikortteja, joita vaihdetaan eri tapahtumissa. Sosiaalialan ammattilaisena ei usein tule ajatelleeksi, että sellaista tarvitsisi, mutta Hong Kongissa tuli erittäin selväksi, että se tulee olla jokaisella. Jokaisella tuli olla myös Linkedin-profiili. Linkedin on suunnattu business-maailmaan, mutta suosittelen sinne liittymistä, jos haluaa ylläpitää suhteita vaihdon jälkeenkin.
Hong Kongissa on sekä kaupungin sairaaloita että yksityisiä sairaaloita. Kannattaa tarkistaa jo etukäteen oman asuinpaikkansa sairaalan sijainti, ettei siihen mene aikaa akuutin tilanteen iskiessä. Joillakin suomalaisilla vakuutusyhtiöillä on valmiiksi nimetty yhteistyösairaala, josta kannattaa kysyä vakuutusyhtiöltä ennen matkalle lähtöä. Sairaaloissa kaikki työntekijät eivät puhu englantia, joten kannattaa varautua elekielen käyttöön.
Sopeutuminen
Sopeutuminen paikalliseen kulttuuriin vie aikaa. Hong Kongissa yhdistyvät länsimaalainen ja kiinalainen kulttuuri. Lisäksi harjoittelu tapahtuu järjestössä, jossa työntekijät ja asiakkaat ovat filippiiniläisiä ja indonesialaisia, joten kulttuurien sekoitus pistää pään pyörälle. Parhaiten tutustuin filippiiniläiseen kulttuuriin, koska olin heidän kanssaan tekemisissä päivittäin. Näihin kulttuureihin kannattaa tutustua etukäteen, vaikka parhaiten niihin tutustuu viettämällä aikaa kulttuurin edustajien kanssa.
Hong Kong on yksi maailman tiheimmin asutuista kaupungeista, mihin kannattaa valmistautua etukäteen. Ihmisiä on niin paljon, ettei kukaan kiinnitä toiseen ihmiseen kadulla huomiota. Jokaisen täytyy ”taistella” omasta olemassaolostaan. Se tarkoittaa sitä, että jos haluaa mahtua metroon ruuhka-aikaan, täytyy vain röyhkeästi tunkea sinne eikä antaa tilaa toisille. Muuten seisoo metrolaiturilla vielä tunninkin päästä. Aluksi töniminen ja tuuppiminen saattaa olla turhauttavaa ja ärsyttävää, mutta kannattaa aloittaa nopeasti liikkumaan samalla tavalla. Autoilijoilla on Hong Kongissa etuajo-oikeus, joten tietä ylittäessä on hyvä olla varovainen. Vasemmanpuoleinen liikenne tuo tähän oman haasteensa. Itse vilkuilin ennen kadun ylittämistä joka suuntaan varmistuakseni siitä, että mistään ei varmasti tule autoja.
Hong Kongissa on paljon sekä aasialaisia että länsimaalaisia ruokamahdollisuuksia. Maitotuotteet ovat todella kalliita, mutta kaupasta löytyy kyllä peruselintarvikkeita. Joskus ulkona syöminen on halvempaa, ja itse söinkin enemmän ulkona kuin kotona. Se säästi rahaa ja aikaa. Kaikissa ravintoloissa ei ollut veitsiä ja haarukoita, joten puikoilla, lusikalla ja sormilla syöminen tuli tutuksi.
Paikallinen Suomen Pääkonsulaatti, Suomen Kauppakamari ja Suomen Lähetysseura järjestävät ohjelmaa ja tapahtumia. Niihin kannattaa osallistua, jos haluaa tavata muita suomalaisia. Pysyvästi Hong Kongissa asuu noin 350 suomalaista, mutta vaihto-opiskelijoita liikkuu siellä pilvin pimein ympäri vuoden. Suomen Kauppakamarin Young Professional -illoissa tapasin yliopiston vaihto-opiskelijoita, joiden kautta pääsin tutustumaan yliopistoelämään Hong Kongissa. Se oli mukavaa vaihtelua harjoitteluarkeen.
Facebookissa on Hong Kong Exchange Students and Interns -ryhmiä, joihin kannattaa liittyä. Siellä sovitaan yhteisistä illallisista, vaelluksista ja muista tapahtumista, joihin kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan. Niissä myös tapaa lisää ihmisiä, joilla kaikilla on sama tilanne: uusi asuinpaikka ja uusi ympäristö. Koin, että se yhdisti meitä vaihdossa olevia paljonkin.
Harjoittelu
Harjoittelupaikkanani toimi Mission for Migrant Workers (MFMW) -niminen järjestö. Mission for Migrant Workers auttaa Hong Kongissa työskenteleviä kotiapulaisia, joilla on ongelmia työnantajiensa kanssa. Asiakkaat ovat pääosin naisia, jotka ovat tulleet lähimaista työskentelemään Hong Kongiin. Suurin osa asiakkaista on filippiiniläisiä ja indonesialaisia. Hong Kongin lain mukaan kotiapulaisen on asuttava työnantajansa luona, minkä seurauksena he altistuvat fyysiseen ja henkiseen hyväksikäyttöön. On pahoinpitelyitä, ylitöitä, palkkojen myöhästymistä tai niiden maksamatta jättämisiä. Näihin asioihin Mission for Migrant Workers pyrkii tarjoamaan apua. Suoritin Moninaisuus ja monikulttuurillisuus -opintojakson harjoitteluni Mission for Migrant Workersissa (MFMW) keväällä 2014.
Heti harjoittelun alussa kannattaa sopia harjoittelun aikatauluista, kuten vapaapäivistä ja muista mahdollisista poissaoloista, lomista sekä säännöllisistä ohjauskeskusteluista. Harjoitteluni pituus oli 10 kalenteriviikkoa, jonka lisäksi minulla oli muutama viikko aikaa olla vapaalla. Ensimmäisen viikon vietin aikaerosta toipuen ja kaupunkiin tutustuen. Toisen vapaani otin puolessa välissä harjoittelua. Harjoittelun jälkeen jäin vielä kuukaudeksi reissaamaan Aasiaan.
Lauantaisin harjoittelupaikkani oli aina kiinni, joten se oli automaattisesti toinen vapaapäiväni. Sunnuntai sen sijaan oli pakollinen työpäivä, sillä se on Hong Kongissa kotiapulaisten ainoa vapaapäivä. Pidin vapaapäiväni perjantaina ja lauantaina, ja työskentelin sunnuntaista torstaihin klo 10-17 välillä joustaen kummastakin suunnasta.
Työskentelyni oli todella itsenäistä. Vastuuta sai, ja asioita pystyi hoitamaan melko vapaasti. Perehdytys oli tärkeää, ja harjoittelun aikana oli hyvä olla kärsivällisyyttä. Perehdytys ei tapahtunut heti ensimmäisellä viikolla, vaan pikkuhiljaa asioiden tullessa ajankohtaisiksi. Vietin kolme päivää viikossa turvataloissa, yhden päivän toimistolla päivystyksessä ja yhden päivän sisarjärjestössä Frineds of Bethune Housessa. Siellä tutustuin Hong Kongissa työskenteleviin kotiapulaisiin, jotka olivat aiemmin olleet Missionin asiakkaita. Minulla täytyi olla mukana oma tietokone, jotta pystyin kirjaaman ylös asioita.
Harjoittelun aikana sain omia asiakkaita, joiden asiat hoidin alusta loppuun itsenäisesti. Jos minulla ei ollut tarpeeksi tietoa siitä, miten auttaa asiakasta, kysyin rohkeasti apua muilta työntekijöiltä ja harjoittelijoilta. Tämä oli tärkeää, sillä kukaan ei kädestä pitäen opettanut, mitä minun tulisi tehdä. Missionin työntekijät olivat helposti lähestyttäviä ja ystävällisiä. Kaikki asiakkaat eivät puhuneet englantia, joten joku oli aina tulkkaamassa. Joskus asiointi hoidettiin alusta loppuun elekielellä. Tämä oli aluksi haasteellista. Lopulta oli kuitenkin hyvin palkitsevaa, kun kaksi ihmistä kommunikoi monta viikkoa ilman yhteistä kieltä ja asiat silti etenivät.
Harjoittelupaikan henkilökunta puhui englantia. Pääsin harjoittelun aikana oppimaan vähän myös kantonin kiinaa, tagalogia (filippiinien kieli) ja bahasaa (indonesian kieli).
Hong Kong kaupunkina ja Mission for Migrant Workers harjoittelupaikkana olivat erinomainen yhdistelmä. Kokemus oli huima ja muutti elämääni. Harjoittelupaikka sopi monikulttuurisuus-opintojaksoon hyvin, koska pääsin työskentelemän Hong Kongin maahanmuuttajien kanssa. Tavoitteet täyttyivät siis täysin.
Kevät Hong Kongissa opetti minulle paljon paikallisesta lainsäädännöstä, kotiapulaisten asemasta, rasismista, epäoikeudenmukaisuudesta, ihmisten pahuudesta, eri kulttuureista, ystävyydestä, huolenpidosta, ihmisyydestä ja ennen kaikkea itsestäni. Voin suositella kohdetta sellaiselle sosiaalialan opiskelijalle, joka on valmis ottamaan vastaan haasteita.