Työharjoittelussa Kutinassa, Kroatiassa
TOINEN TODELLISUUS KUTINASSA
Kansainvälisyysharjoittelu Kutinassa, Kroatian taivaan alla, oli hieno mahdollisuus, joka oli mahdollista toteuttaa Diakin pilottiryhmässä ensimmäistä kertaa kesän aikana. Tässä vaihtoraportissa on tavoitteena tiivistää muutamaan sivuun edes hieman kokemastani. Kerron hieman Krotiasta, Kutinan kaupungista, Kutinan evankelisesta kirkosta sekä Medialähetys Sanansaattajista. Samoin kerron hieman toisesta kulttuurista, ulkopuolisuuden tunteesta sekä ihan käytännön asioista. Yritän lisäksi pohtia omaa oppimisprosessiani, omaa osaamistani sekä sitä mitä itse harjoittelusta sain. Pohdin sitä, kuinka tämä kaikki vaikutti oppimispolkuuni ja rikastutti sitä.
Opiskelen sosionomi-diakoniksi Pieksämäellä aikuisten monimuoto-opiskeluna. Mukaan kolmen kuukauden vaihtoon lähtivät neljäksikymmeneksi päiväksi kaksi nuorinta lastani, 10- ja 15-vuotiaat. Vanhin lapseni käväisi reilun viikon luonani. Koen, että perheelliselle ainoa mahdollinen vaihtoaika kesä. Mielestäni myös lapsille on hyödyllistä nähdä toinen kulttuuri sekä lähetystyön tekeminen käytännössä. Hieman samanlaiset olivat omat tavoitteeni. Toteutuivatko tavoitteet?
HARJOITTELUPAIKASSA OPPIMASSA
Kroatia sijaitsee Adrianmeren rannikolla eteläisessä Euroopassa. Pitkä rannikko ja sitä suojaavat vuoret sekä rannikko ovat monille tuttuja, sisämaa sen sijaan voi olla oudompaa aluetta. Rannikko on hyvin kaunis. Sisämaa on hyvin erilaista, viljavaa seutua. Monet alueet ovat sodassa pahasti tuhoutuneita. Harjoittelukaupunkini Kutina on pieni kaupunki sisämaassa, n. 75 km Zagrebista kaakkoon. Kutinan evankelinen kirkko, harjoittelupaikkani, oli pienen seurakunnan kirkko. Seurakuntaan kuului n. 180 jäsentä. Kaikki seurakunnassa kävijät eivät tosin olleet jäseniä, vaan moni kävijä kuului katoliseen kirkkoon.
Medialähetys Sanansaattajat (Sansa) on yksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon seitsemästä lähetysjärjestöstä. Tällä hetkellä Sansalla on Kroatiassa neljä lähetystyöntekijää. He toimivat Kroatian evankelisen kirkon työyhteydessä (Medialähetys Sanansaattajat 14.5.2013). Medialähetys Sanansaattajat rahoittaa seurakunnan toimintaa esimerkiksi maksamalla kahden diakonin palkat ja tukemalla kolmannen työntekijän, radioteknikon työtä. Radioteknikon palkasta osa tulee työtä tukevista seurakunnista Suomesta. Yhteistyötä Kutinan evankelinen kirkko tekee mm. M18 –järjestön kanssa. M18 vie evankeliumia eteenpäin taiteen keinoin. Nykyisin M18:n jäsenet ovat kotoisin sekä Brasiliasta, jossa se on perustettu, että monista muista maista. M18 –tukikohta sijaitsee Kutinassa (M18, Who we are i.a.). Yhteistyö M18:n kanssa näkyi seurakunnassa monin tavoin. Se elävöitti ja rikastutti harjoittelukokemustani.
Harjoittelun pääsisältönä olivat diakoniakäynnit ja osallistuminen seurakunnan toimintaan, kuten jokaviikkoiseen raamattupiiriin ja messuihin. Lisäksi työnkuvaani kuului lasten- ja nuortenleirillä ohjaajana toimiminen sekä iltaohjelman ja hartauden pitäminen, lastentapahtumien järjestelyissä avustaminen ja elokuvaillan loppukeskustelun vetäminen. Pääsin tekemään myös kaikenlaista uutta, kuten lehtiartikkeleita ja saarnoja. Toimenkuvaani kuului myös auttaminen seurakunnan toiminnassa yleisesti. Autoin esimerkiksi kirkon siivouksessa, tarjoilujen järjestämisessä ja vieraiden vastaanottamisessa. Kaikesta mitä sain nähdä ja tehdä, oli ihmisten kohtaaminen kuitenkin mieleenpainuvinta. Kohtaaminen ja ymmärtäminen tuntui tärkeältä, vaikkei aina ollutkaan keinoja auttaa.
TOISENLAISEN TODELLISUUS JA ULKOPUOLISUUDEN TUNNE
Ensimmäisenä aamunani Kutinassa heräsin kolahduksiin. Ikkunasta ulos kurkistaessani näin romaninaisen työntämässä lastenvaunuja kadulla. Hieman tarkemmin tilannetta tarkastellessani huomasin, että vaunuissa ei ollutkaan lasta, vaan isoja epämääräisiä myttyjä. Oli roskasäiliöiden tyhjennyspäivä, ja nainen kävi läpi kadunreunaan päiväksi nostettuja roskasäiliöitä. Välillä hän löysi jotakin mukaan otettavaa. Näky oli minulle uusi, ja se jaksoi vielä ensimmäisenä aamuna järkyttää. Kesän kuluessa huomasin, että näkyyn katuja ja roskakoreja kiertävistä ihmisistä tottui yllättävän nopeasti. On vaarallista, jos ihmiseen hätään turtuu, eikä se enää hätkähdytä. Kutinassa se, että joidenkin piti kerätä ruokansa roskien joukosta, kuului normaaliin elämään.
Kroatiassa ihmisten hätä ja huono-osaisuus ovat erilaisia ja todellisuus toisenlainen kuin Suomessa. Tuntuu, että siellä avun tarve on suunnaton. Ajatus siitä, ettei pysty auttamaan muuten kuin kuuntelemalla, tuntui mahdottomalta. Koin itseni avuttomaksi ja pieneksi. Jouduin todella työstämään itseäni ja arvottamaan asioita. Asiakaskäynneillä erilainen kulttuuri tuli tutuksi. Sydämellinen vastaanotto poskisuudelmien kera, vieraanvaraisuus ja avoin suhtautumistapa, mutta myös tupakoiminen sisällä lasten ja vieraiden läsnäollessa, oli arkipäivää.
Ulkopuolisuuden tunne oli aluksi hämmentävä kokemus. Kieltä osaamaton jäi ilman tulkkia auttamattomasti sosiaalisen elämän ulkopuolelle. Englantia ja saksaa puhui aika harva. Ulkopuolisuuden tunteen hahmottaminen on ammatillisesta näkökulmasta kuitenkin hyödyllistä: ehkä osaan vastaisuudessa kuvitella maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden tunteita heidän saapuessaan maahan, jossa lähes kukaan ei puhu heidän äidinkieltään. Huomasin antavani muille yksinkertaisen kuvan itsestään kieltä osaamattomana. En osannutkaan asioida virastoissa, pankissa, postissa tai kaupassa ilman tulkkia. Kaikki vaativampi asioiminen vaati tulkin. Puhelinliittymän ostaminen oli alkuun mahdotonta ilman apua. Moni aivan tavallinen arjen asia muuttui hankalaksi, ja äkkiä olinkin se, joka tarvitsee apua. Tuntui oudolta olla niin avuton: en enää osannutkaan ohjata muita ja olin muiden avun varassa. Silti kyse oli vain kolmesta kuukaudesta. Entä jos tilanne kestäisi pidempään?
KÄYTÄNNÖN ASIOITA
Lentolippujen hankkiminen netin kautta Kroatiaan oli yksinkertaista, lentäminen Kroatiaan ei niinkään. Kutinaa lähin lentokenttä on Zagrebissa, jonne ei ollut suoria lentoja Suomesta. Lensimme siis Kööpenhaminan kautta. Pääsimme hyvin perille. Tyttäreni ja minun matkalaukut sen sijaan jatkoivat matkaamistaan tuntemattomaan kohteeseen. Onneksi ne löysivät Zagrebiin parin päivän odottelun jälkeen.
Zagrebin lentokentältä meidät nouti Sansan lähetti Elina Braz de Almeida, joten pääsimme turvallisesti ja mukavasti perille Kutinaan. Kutinassa majoituimme seurakuntatalon alakertaan, jossa oli huone, keittokomero (ilman hellaa) ja makuualkovi. Jääkaappia ei voinut pitää päällä, koska se lämmitti huonetilan sietämättömäksi. Onneksi yläkerrassa oli toimiva keittiö. Se oli yhteiskäytössä siten, että seurakunnan naisten askartelu-työpaja kokoontui siellä kerran viikossa lauantai-iltaisin sekä lasten ja nuorten kerho lauantaiaamuisin.
Ilmastointia ei alakerrassa ollut. Ilmastoinnin puuttuminen kesällä haittasi muutamaan otteeseen, varsinkin kun kesällä on Kroatian sisämaassa hyvin kuumaa, lämpimimmillään +42 astetta. Tavallinen lämpötila vaihdon aikana oli +38 astetta. Jos siis haluaa lähteä kesällä Kroatiaan, pitää olla varautunut todellisiin helteisiin.
Hintataso Kroatiassa oli edullinen. Kutinassa ei ollut julkista kaupunkiliikennettä, busseja tai takseja, mutta Zagrebissa raitiovaunulippu maksoi 1,60 euroa. Edestakainen bussilippu Zagrebiin maksoi 11,20 euroa ja paikkalippu (tarvittiin vain Zagrebista Kutinaan) 80 senttiä. Edullista, kun ottaa huomioon, että matkaa oli 75 km. Ulkona syöminen oli myös kohtuuhintaista. Pieni pizza paikallisessa ravintolassa maksoi 2,76 euroa, hampurilainen 1,97 euroa ja kalaa ja vihanneksia –annos 2,63 euroa. Kalliimmat annokset maksoivat n. 4,5 euroa. Nämä ovat siis paikallisia hintoja. Zagrebissa hintataso oli hieman kalliimpi, mutta eivät lähelläkään Helsingin hintoja. Jäätelöbaarissa käyminen oli halpaa, 1 pallo maksoi 80 senttiä. Lisäksi Kroatiassa on tapana, että jäätelöt tehdään paikan päällä, ja lajitelma vaihteli päivittäin. Jäätelöä tulikin syötyä kesän aikana paljon.
Majoittuminen seurakuntatalon alakerrassa maksoi 25 euroa/viikko hengeltä. Lisäksi piti maksaa matkakustannuksia, jos halusi, että seurakunnan auto vei lentokentälle. Kaupassa ruoka oli edullista, jos osti paikallisia tarvikkeita. Tuontitavarat olivat Suomen hinnoissa. Suurin yllätys kustannuksissa oli rokotusten hinta. Kun mukaan otti kolme lasta ja osti jokaiselle hepatiitti- ja punkkirokotuksen, maksettavaa kertyi aika lailla. Yhden rokotus-satsin hinta neljälle hengelle oli n. 330 euroa ja näitä otettiin ennen lähtöä kaksi ja yksi te-hostesatsi vielä syksyllä. Eli yhteensä maksettavaa tuli melkein 1000 euroa. Punkkirokotus ei ollut pakollinen, mutta sitä suositeltiin terveyskeskuksen rokoteneuvonnassa. Siitä ja hepatiitistä on kyllä sitten pitkään hyötyä, eli sitä ei voi laskea pelkästään yhden matkan kustannuksiin. Silti se tuntui opiskelijan kukkarossa.
Kroatiassa ja Kutinassa käytännön asiat hoituivat tulkin avulla hyvin. Kutinassa oli oikeastaan kaikki tarpeellinen: pankit, posti, apteekkeja, ravintoloita, kauppoja, jäätelö-baareja, kelloseppä (kelloon piti vaihtaa patteri), leipomoita ja maauimala.
Zagrebiin pääsi bussilla kätevästi, mutta junan kulkemisessa oli toivomisen varaa. Zagrebissa olikin paljon nähtävää ja koettavaa, ja se onkin ihana ja mielenkiintoinen kaupunki. Zagreb kannattaa ottaa pala palalta, se on suuri ja vilkas, ja mielestäni parhaimmillaan juuri niin. Varsinkin uuvuttavassa kuumuudessa kannattaa miettiä voimiensa jakamista, ja levähtää välillä ihanissa katukahviloissa ja ihmetellä ihmisvilinää.
Vaihtojärjestelyt sujuivat hyvin, tosin niissä oli ennalta arveltua enemmän puuhasteltavaa. Lentoliput kyllä vaihtuivat jossakin kohtaa uuteen ajankohtaan järjestäjän sähköposti-ilmoituksella. Onneksi reklamointi auttoi, ja ne sai siirrettyä inhimillisempään ajankohtaan. Diakin päässä järjestelyt eivät toimineet aivan mutkattomasti; oli väärää lomaketta Mobilityssä, apurahan maksu viivästyi, henkilöitä oli vaikea tavoittaa, ohjeet vaihtelivat ja vastauksia oli vaikea saada. Onneksi lopulta kaikki kuitenkin järjestyi ja apurahakin löysi tiensä meikäläisen tilille. Vastaanottavan tahon, eli Kutinan evankelisen kirkon, kanssa yhteistyö sujui vaihtojärjestelyissä aika hyvin. Välillä oli vaikeuksia tavoittaa tulevaa ohjaajaa, mutta pääosin kaikki järjestelyt menivät siellä hyvin ja ajallaan. Kutinassa käy paljon harjoittelijoita, joten vaihtojärjestelyjen hoitaminen on siellä tuttua ja sujuu rutiinilla.
ANTOISAA AMMATILLISESTI
Opintopolkuuni kuuluvat myös lähetyssihteerin kelpoisuusopinnot. Työharjoittelu sopi siihen kokonaisuuteen hyvin, ja tavallaan täydensikin sitä. Näen diakoniatyöntekijän ja lähetystyön menevän limittäin, lomittain ja sisäkkäin. Ne ovat tärkeä osa toisiaan. Diakoniatyöntekijän näkökulmasta kesän anti oli hyvin kokonaisvaltainen. Kuten opiskelu kokonaisuudessaan, myös tämä kesä veti tavallaan tietynlaisen myllyn läpi ja muokkasi minua. Elämä itsessäänkin jo tietysti muokkaa meitä mutta siinä mittapuussa tämä kolmen kuukauden pätkä tuntuu vastaavan kolmea vuotta. Kaikista rankoista kokemuksista huolimatta kansainvälinen harjoittelu oli hyvin rikastuttava kokemus ja voin sitä kaikille halukkaille kyllä suositella lämpimästi.
Itselleni Kroatia oli juuri sopiva paikka, tarpeeksi rankka mutta silti tarpeeksi kevyt, vielä käsiteltävissä. En voi tämän kokemani jälkeen kuvitella itseäni harjoittelussa esimerkiksi Afrikassa. Realismi tulee kyllä tällaisen kokemuksen jälkeen mukaan kuvioihin, enkä kuvittele itsestäni liikoja. Jään myös mielenkiinnolla odottamaan, millaisen jäljen ja siemenen Kutinassa vietetyt 40 päivää ovat jättäneet kahteen nuorimpaan lapseeni. Kymmenen- ja viisitoistavuotiaat pääsivät kokemaan paljon aika hätkähdyttävääkin, esimerkiksi kotikäyntien muodossa. Lähetystyö tarvitsee istutettuja siemeniä, kuten evankeliumin levittäminen yleensä. Toivottavasti lähetystyön kentillä tuulet eivät ylly liian koviksi, ja sinne lähtee aina vain uusia ihmisiä, jotka eivät niin pienistä tuulista välitä.
LÄHTEET
M18 Who we are i.a. Viitattu 26.9.2013. http://46.137.72.251/m18/index.php?option=com_content&view=article&id=73&Itemid=74.
Medialähetys Sanansaattajat 14.5.2013. Ulkomaantyö, Kroatia. Viitattu 12.9.2013. http://www.sansa.fi/toimintamuodot/ulkomailla/kohdemaat-ja-kielet/eurooppa/kroatia.html.