Työharjoittelu nepalilaisessa yksityiskoulussa
Budjetista ja käytännönasioista
Matkustimme Nepaliin neljän hengen joukolla. Jo puoli vuotta ennen lähtöä katselimme parhaita lentoreittejä ja hintoja. Aiemmilta harjoittelijoilta olimme kuulleet, että Moskovan kautta ei kannata lentää, sillä siellä asioita on hankala hoitaa. Yksi tapa löytää edullisimmat lennot on katsella hintoja Kilroy Travels -nimiseltä internetsivustolta. Löysimme edestakaisen suoralennon Finnairilta Helsingistä Delhiin. Varasimme etukäteen lennon myös Delhistä Kathmanduun Indian Airlines -lentoyhtiöltä. Paluulentomme Kathmandusta Delhiin oli Go Indigo -lentoyhtiön lento. Lennot tulivat maksamaan noin 750 euroa henkilöltä. Kalliimpia vaihtoehtoja löytyy, mutta myös edullisempia, varsinkin jos on valmis useampaan vaihtoon lentoreitillä.
Viisumin hankkiminen Nepaliin tapahtuu saavuttaessa Kathmandun lentokentälle. Käteistä rahaa kannattaa varata mukaan noin 150 euroa. Sillä saa maahan kolmen kuukauden viisumin sekä vaihdettua hieman paikallista valuuttaa jo kentällä. Viisumin hinta on 100 USA:n dollaria, mutta sen saa maksettua myös euroilla. Nepalin rupia on suljettu valuutta, joten sitä ei saa vaihdettua Suomessa etukäteen. Vaikka jostain onnistuisikin Nepalin rupiaa etukäteen saamaan, viisumi tulee maksaa euroilla tai USA:n dollareilla. Valuutan kurssi toki vaihtelee, mutta oman harjoitteluni aikana yksi euro vastasi noin 135 Nepalin rupiaa. Lyhenteet ovat siis 1€ = Rs. 135. RatesFx on hyvä sivusto, josta näkee kulloisenkin valuuttakurssin. Myös Nepalin englanninkielisissä sanomalehdissä on päivittäin etusivulla Forexin ilmoittamat valuuttakurssit.
Asunnon sijainti on tärkeä, sillä valoisia tunteja on vähän
Asuntoni järjestyi Sailo Pradhanin guest housesta. Kistlandissa ja ECEC:llä harjoitteleville opiskelijoille sijainti Sailon luona on mainio, sillä matkaa harjoittelupaikkoihin on kävellen noin 10 minuuttia. Suosittelen muissa paikoissa harjoittelua suorittavia ottamaan selvää harjoittelupaikan sijainnista etukäteen, ja etsimään sen mukaisesti guest housea tai vuokra-asuntoa. Sijainti on tärkeä, sillä harjoittelupäivän jälkeen valoisia tunteja on vähän, ja mielelle on virkistävää ehtiä tekemään ja näkemään muitakin asioita.
Sailon luona asuminen maksoi suunnilleen 82 euroa kuukaudessa. Koko matkan asuminen maksoi siis 246 euroa. Kuusi ystävääni asuivat vuokralla talossa, ja maksoivat siitä vain hieman enemmän henkilöä kohden.
Sailon luona asumisen etuihin kuului jatkuvasti saatavilla oleva apu ja tuki. Sailo ja hänen perheensä asuivat guest housen alakerrassa erillisessä asunnossa, ja he olivat aina valmiita auttamaan käytännön asioissa. Asuminen oli kuitenkin itsenäistä, eikä Sailo vahtinut vieraidensa menemisiä ja tulemisia. Vuokraan kuului huoneen lisäksi jaettu keittiö ja jaetut kylpyhuoneet, joista toisessa oli lämmin suihku. Vuokraan kuului lisäksi pyykkihuolto (naisten alusvaatteita lukuun ottamatta) sekä WiFi. Voin suositella Sailolla asumista erityisesti Jawalakhelin ja Ekantakunan alueella harjoitteleville. Mikäli aikoo majoittua Sailon luona vain osan ajasta, kannattaa se tehdä selväksi ennalta. Asumisen suhteen on tärkeää huomioida villasukat ja harkita makuupussia, sillä öiden kylmyys pääsi matkan loppupäässä yllättämään. On hyvä muistaa, että Nepalissa saniteettitilat ja yleinen hygieniataso saattavat olla alhaisia, vaikka majoittuisit kalliimmassakin hotellissa.
Sailon luona perusasiat järjestyvät hyvin. Olin ollut yhteydessä Sailoon ennen Nepaliin tuloani, joten hän tuli hakemaan minut lentokentältä ja tutustutti ensimmäisen päivän aikana lähiseutuun. Sailo auttoi hankkimaan paikallisen pre-paid Ncell –puhelinliittymän. Siihen vaadittiin passikuva, jossa tulee näkyä molemmat korvat, mutta kuvien ottaminen Nepalissa on halpaa. Lisäksi liittymän saamiseksi vaadittiin sormenjäljet ja henkilötietolomakkeen täyttö. Puheaikaa sai ostettua lisää lukuisista eri kioskeista ja Ncellin toimipisteistä. Puhelimessa puhuminen oli edullista, mutta rahaa siihenkin saa kulumaan, jos käytti puhelinta jatkuvasti. Omat puhelukustannukseni olivat arviolta kahdeksan euroa, mutta joillakin ne kasvoivat suuremmiksikin.
Sailon luona minulla oli käytössäni internetyhteys, joka tosin ajoittain lakkasi toimimasta. Lisäksi Nepalissa on niin sanottuja internet-kahviloita, joissa on mahdollista käyttää internetiä ja kopiokonetta. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että internet-yhteys ei tule olemaan hyvä tai nopea missään päin Nepalia.
“Tinkimisessä kannattaa muistaa kohteliaisuus” — käytännön asiat
Jos tarvitsee terveydenhoitoa, kannattaa hakeutua sairaalaan. Jawalakhelin suositelluin sairaala on Alka Hospital. Jos mahdollista, kannattaa kertoa Sailolle, jos jokin on hätänä. Nepalin kielestä voi nimittäin olla apua sairaalassa ja se helpottaa monia asioita.
Liikkuminen Katmandun ja Lalitpurin alueella hoituu taksilla, mikrobussilla, tuk tukilla tai vuokratulla polku- tai moottoripyörällä. Taksit maksavat tinkimisestä riippuen kahdesta viiteen euroa noin 15 kilometrin matkaan asti, ja bussit noin 10 senttiä. Takseissa hinta kannattaa sopia etukäteen, ja myös tinkiminen on osa kulttuuria. Myös kaupoissa ja kojuilla tinkiminen on sallittua. Siitä voi lisäksi saada hyviä nauruja paikallisten kanssa, kun muistaa kohteliaisuuden ja leikillisyyden.
Elinkustannuksissa kannattaa huomioida hygienian ylläpito. Saippuat, shampoot, hoitoaineet, suuvedet, deodorantit ja muut on helppo ostaa Nepalista. Merkeissä on mistä valita, ja ne ovat edullisempia kuin Suomessa. Ruokakustannukset ovat tietenkin osa elämää myös Nepalissa. Ruokaa voi laittaa kotona, jolloin päivän ateriaan tarvittavat ruoka-aineet kustantavat eurosta ylöspäin. Joissakin paikallisten suosimissa ravintoloissa tai katukeittiöissä voi syödä pienen aterian jopa alle eurolla. Minun teki kuitenkin mieli syödä välillä myös hienommissa ravintoloissa, joissa hyvä ruoka maksoi noin kymmenen euroa. Keskitason ravintolassa ateriat maksavat kahdesta viiteen euroon.
Kistlandin koululla on mahdollista ja koulun puolesta toivottavaa, että harjoittelijat syövät kasvislounaan koulun kanttiinissa. Lounas koostuu usein riisistä ja erilaisista kasvislisäkkeistä. Annoskoko on suuri, ja lounaan hinta jää alle euroon. Päivittäiset ruokakustannukset voivat siis vaihdella eurosta viiteentoista riippuen siitä, mitä ja missä syö.
Vaihdon kokonaiskustannukset vaihtelevat tietenkin henkilöstä riippuen. Lennot, asuminen, puhelinliittymä, hygieniasta huolehtiminen ja ruokailu maksavat koko vaihdon aikana minimissään 1200 euroa. Jos kuitenkin yhdistää vaihtoon erilaisia aktiviteetteja, käy paljon ostoksilla, syö hieman tasokkaammin, käyttää taksia ja käy katsomassa nähtävyyksiä, tulee hinnaksi helposti parikin tuhatta euroa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suurin osa kustannuksista syntyy lennoista ja asumisesta. Kaikki muut asiat ovat edullisia suhteessa Suomeen.
Nepalilaisesta kulttuurista
Kulttuurishokki voi näkyä monella tavalla. Olin kuullut Nepalista aika paljon ennen lähtöä, joten oletin maan olevan köyhä ja kaoottinen. Olin niin sanotusti valmistautunut pahimpaan. Nepalissa on erittäin köyhää ja karua, saasteita on paljon ja liikenne on ajoittain jännittävää. Oltuani Nepalissa pari viikkoa mietin, milloin kulttuurishokki tulisi. Totesin kuitenkin, että olin asennoitunut pahimpaan. Asiat tuntuivatkin paikan päällä paremmilta, kuin olin odottanut.
Kulttuuri on Nepalissa kuitenkin hyvin erilainen kuin Suomessa. Köyhyys on yksi asia, joka liikutti. Toisinaan tuntui kamalalta, kun näki mitä muiden ihmisten elämä voi olla. Sosiaalialalla työskennellessä näitä kokemuksia saattaa kuitenkin tulla asiakastilanteissa, ja tunteet ovat osa ihmisyyttä. Vaikka Nepalissa kohtaa monia rankkoja asioita, hieman pidemmälle katsoessaan voi myös nähdä iloisuutta ja onnellisuutta sekä sen, kuinka vähään ihmiset voivat olla tyytyväisiä. Meille jotkin asiat voivat näyttäytyä kauheina ja kaivata radikaalia muutosta, mutta näiden asioiden kanssa elävät ihmiset eivät välttämättä itse koe tarvitsevansa muutosta.
Kulttuurin erityispiirteet liittyvät vahvasti maan uskontoon. Hindulaisuus ja buddhalaisuus ovat yleisimpiä uskontoja, mikä näkyy katukuvassa temppeleinä, kukka- ja hedelmäuhreina ja hindujumalten kuvina tauluissa. Kuitenkin vieraassa kulttuurissa on yllättävän helppoa oppia sopeutumaan, sillä nepalilaiset ovat hyvin ystävällisiä. Ystävällisyyteen vaikuttaa tietysti myös pyrkimys kasvattaa maan turismia ja saada rahaa omalle yritykselle, mutta nepalilaiset ovat myös aidosti erittäin avuliasta kansaa.
Toisen harjoittelijan mielestä vaikeinta oli sopeutua kolmen kuukauden poissaoloon kotimaasta. Muutama kuukausi sujui harjoittelun parissa ja tehdessä kaikenlaista uutta, mutta sitten iski koti-ikävä. Avoimella mielellä kuka tahansa voi pärjätä Nepalissa, mutta koti-ikävään on vaikea sopeutua. Itse en niinkään kokenut erityistä koti-ikävää. Vaikeinta oli orientoitua Suomessa odottaviin velvollisuuksiin ja koulutehtäviin, joita piti tehdä samaan aikaan, kun yritti nauttia ja oppia uudesta kulttuurista. Toisaalta kotimaan velvollisuuksista poissaoleminen oli vapauttavaa ja virkistävää, ja antoi uutta voimaa. Toisaalta uusien rutiinien oppiminen ja ylläpitäminen sekä muuttaminen ennalleen tuntui raskaalta.
Harjoittelu Kistlandin kristillisessä koulussa
Minä ja toinen suomalainen opiskelija suoritimme harjoittelumme Kistlandin kristillisessä koulussa. Työtehtävistä oli välillä vaikeaa löytää suoraa yhteyttä ammatilliseen kasvuun sosiaali- ja kirkonalan työntekijänä. Toinen harjoittelija toimi esikouluikäisten kouluavustajana. Hän auttoi opettajia työssään sekä opetti lapsille askartelua ja kuvataidetta. Oma työni koostui lähinnä toimistotöissä auttamisesta. Koulu oli englanninkielinen, joten opettajat tarvitsevat apua kielen kanssa. Toimistotöihin kuului kaikkea toimisto- ja askartelumateriaalien hankkimisesta kokeiden puhtaaksikirjoittamiseen ja yleiseen tulostamiseen.
Parhaita työtehtäviä olivat ehdottomasti kristillisten, opetuksellisten aamuhartauksien suunnittelu ja toteuttaminen koulun pojille. Järjestin yli kymmenen aamuhartautta, joissa käsiteltiin erilaisia kristillisiä aiheita ja tuotiin uutta näkökulmaa koulun tapaan opettaa kristillisyyttä.
Suosittelen Kistlandia harjoittelupaikaksi oma-aloitteisille ja avoimille kirkonalan opiskelijoille. Myös lastentarhanopettajaksi opiskelevat voisivat hyötyä harjoittelusta, mikäli työskentelisivät nimenomaan esikoulun puolella. Parhaiten paikka soveltuu kuitenkin kirkon nuorisotyönohjaajaksi tai diakoniksi opiskeleville. Kouluympäristössä työskentely ja toimistotyö ovat melko kaukana sosiaalialan työstä. Toki pyrin auttamaan työyhteisöä parhaani mukaan kaikissa arkipäivän askareissa. Sosiaaliala on pitkälti ihmisten auttamista, joten tavallaan harjoittelu on myös sosionomiopiskelijalle sopivaa. Kuitenkin pääpaino oppimisessani oli kristillisyyden esiin tuomisessa vieraassa kulttuurissa.
Harjoittelupaikassa työtehtäviä oli ajoittain melko paljon. Toisaalta välillä oli turhauttavaa, kun työtä ei oikein ollut tarpeeksi. Harjoittelun ohjaus oli olematonta, mutta olemalla itse aktiivinen sain uusia työtehtäviä ja vastauksia kysymyksiin. Työyhteisöön mukaan pääseminen oli alussa hieman haastavaa. Se sujui lopulta kuitenkin hyvin, ja sain paljon kiitosta työpanoksestani. Työntekijöihin tutustumisessa auttoi se, että Kistlandissa sattui siellä ollessani olemaan työyhteisön virkistyspäivä, jolloin työntekijöihin pystyi saamaan erilaisen kontaktin kuin normaalina koulupäivänä.
Naisten ja miesten välinen työskentely on nepalilaisessa kultuurissa kovin erilaista ja eriarvoista. Miehet ja naiset puhuvat enimmäkseen keskenään, mikä tuntui ajoittain kummalliselta.
Työporukan kanssa syömisestä ja ulkoilusta hyödyttäisiin varmasti Suomessakin. Työyhteisöstä voi saada voimaa ja jaksamista aivan erilailla, kun oppii tuntemaan kollegoitaan myös työajan ulkopuolella.
Yksinkertaisella englannilla pärjää Nepalissa
Harjoittelun aikana huomasin, että englannin puhuminen oli yllättävän vaikeaa, sillä paikallisille täytyi puhua selkokielistä ja yksinkertaista englantia. Olin käyttänyt paljon englantia ennen Nepaliin menoani ja tottunut elämään vieraassa maassa. Olin ollut Englannissa kielikurssilla ja vaihto-oppilaana USA:ssa, ja käyttänyt englantia töissä ja vapaa-ajalla. Toinen harjoittelija oli asunut Ranskassa ja Sveitsissä ja käyttänyt englantia vapaa-ajallaan. Molempien englannin suullinen taitotaso laski Nepalissa huomattavasti paikallisten englannin ilmaisun ollessa melko heikkoa. Yksinkertaisella englannilla pärjää siis maassa hyvin. Nepalin kielen sanoista tai laajemmasta osaamisesta on huomattavaa hyötyä arkisissa kommunikointitilanteissa ja etenkin lasten kanssa työskennellessä. Ennen matkaa kannattaa ainakin opetella kiittämään ja tervehtimään, eikä ole haitaksi opiskella muutama sana enemmänkin. Luulen, että myös numeroiden osaamisesta olisi ollut hyötyä.