Työharjoittelu Swazimaalaisessa sairaalassa lisäsi ammatillista osaamista
Millainen maa on Swazimaa?
Swazimaa, 1,3 miljoonan pääasiallisesti kulttuurisesti ja kielellisesti yhtenäisen swazimaalaisten asuttama maa on vuoristoinen ja ilmastoltaan lämmin maa, jossa toivotetaan ulkomaalaiset tervetulleeksi. Swazimaa on eläimistöltään ja kasvillisuudeltaan monipuolinen. Kulttuuriltaan maa on yhteisöllinen ja traditioita arvossapitävä. Toisaalta se on köyhä maa, jossa elintaso, koulutus, terveydenhuolto ja työllisyys kärsivät vakavista vaikeuksista. Moniavioisuus, noituus, vanhan kansan uskomukset ja tiukat sosiaaliset roolit elävät edelleen vahvasti, vaikka 90 % asukkaista onkin kristittyjä. Maa kuitenkin globalisoituu ja modernisoituu hitaasti mutta varmasti. Myös koulutus lisääntyy.
Talouden hitaan kehityksen syyksi on esitetty kuninkaan yksinvaltiutta, yksipuoluejärjestelmää, voimakasta korruptiota, rajoitettua sananvapautta ja lamakausia. HIV, länsimaalaisten vähäiset investoinnit, kansainvälisten järjestöjen epäomavoimavaraistaminen sekä vahvat perheroolit, joiden mukaan nainen ei voi käydä töissä, ovat myös olleet selityksiä maan hitaalle kehitykselle. Minulla oli silti tutustumiskäynneilläni ilo tutustua sekä paikallisiin että ulkomaalaisiin, jotka uskoivat, että kehitystä tapahtuu. Maasta löytyykin valtavasti kansainvälisiä projekteja maan kehittämiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi FLAS, LDS, World Vision, orpokodit (kuten ROI ja New Hope), Luke Commission, Wellness Center, MYC, Red Cross ja Bailor’s clinic.
Kampuselämää
Swazimaan yliopiston (UNISWA), terveystieteiden kampus Mbabane oli hyvin kompakti ja kotoisa verrattuna esimerkiksi reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Kwalusenin kampukseen, joka koostui kymmenistä rakennuksista. Kwalusenin kampus on toinen kolmesta UNISWAn kampuksesta. Henkilökunta, opettajat ja opiskelijat olivat äärettömän ystävällisiä. Keskustelimme paljon Suomen ja Swazimaan eroista ja yhtäläisyyksistä sekä yliopiston palveluista, kurssitarjonnasta ja opiskelusta. Lukukauden loppupuolella pidin esitelmänkin Suomesta.
Koin opintojen monipuoliset sisällöt, koulutehtävien tekemisen opiskelukavereiden kanssa ja tentteihin valmistautumisen erittäin antoisaksi. Muiden opiskelijoiden kanssa tuli ystävystyttyä niin välitunneilla kuin erilaisissa vapaa-ajan tapahtumissakin. Tällaisia olivat esimerkiksi kolmen yliopiston (Swazimaa, Lesotho ja Botswana) välinen Intraversity Games, leikkimielinen Award-palkinnonjakotilaisuus ja valmistuvien opiskelijoiden lukukauden lopettajaiset. Tutustuin ihmisiin myös opiskelijoiden kristillisen liikkeen jumalanpalveluksissa, maaseuturetkillä ja ensimmäiseen harjoitteluunsa siirtyvien sairaanhoitajaopiskelijoiden valanvannomistilaisuuksissa.
Opinnot antoivat tervetulleen sukelluksen paikalliseen ajattelumaailmaan, elämäntapaan, kulttuuriin, yhteiskunnalliseen järjestykseen ja terveydenhuollolliseen tilanteeseen. Opinnot sisälsivät toisaalta kulttuurin sokeita pisteitä, kuten afrikkalaisessa kellonajassa elämisen tai opiskelijoiden mielenosoituksista seuranneet opintojen katkokset. Projekti, jonka parissa minä työskentelin, oli Cimon North South South Higher Education Institution Network Programme.
Paikallinen sairaala harjoittelupaikkana
Harjoitteluni suoritin pääasiallisesti Manzinissa sijaitseva Raleigh Fitkin Memorial Hospitalissa (RFM-sairaala). Sairaalassa sain kokea, nähdä ja tehdä niin paljon kuin mielenkiintoa ja innostusta vain riitti. Puolen vuoden vaihtoaika mahdollisti sen, että ehdin käydä läpi kaikki osastot. Jokaisella osastolla oli oma kulttuurinsa ja erikoisosaamisensa. Kiertelemällä osastoilla sai paremman kokonaiskuvan maan terveydenhuollollisesta tilanteesta, ammatillisesti monipuolisemman kokemuksen ja lisää kompetensseja.
Ensiavussa, leikkausosastolla, synnytysosastolla ja teho-osastolla työskentelystä minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta. Vaatimattomissa olosuhteissa työskentely pienin resurssein vaati innovatiivisia ratkaisuja. Lisäksi laajan tautimäärän kanssa työskentely kehitti osaamistani.
Asiakaspalvelukulttuuri, potilaiden huoli hoidosta sekä puutteet välineissä, hygieniassa ja aseptiikkassa olivat ensimmäisiä haasteita. Esimerkiksi kivunhoidossa, haavahoidossa ja potilaiden ohjeistamisessa oli aivan oma hoitokulttuurinsa.
Jokainen päivä RFM:ssä oli täynnä tunteita, järisyttäviä kokemuksia, kansainvälistä tiimityötä ja nopeaa reagointia vaativia tilanteita. Kehitysmaaoloissa kaikki tekniikka on kallista ja tutkimukset suoritetaan arvioiden, mitaten, laskien, manuaalisia työvälineitä käyttäen, haastatellen, tunnustellen ja havainnoiden. Monilta osin kokemus Afrikassa työskentelystä pisti reflektoimaan sekä omia työskentelytapoja että urasuunnitelmia laajemminkin.
Vaihtoprosessin risut ja ruusut
Vaihtoprosessi alkoi jo vuosi ennen matkalle lähtöä. Prosessi sisälsi monipuoliset ja antoisat vaihtovalmennukset Diakin ja Cimon puolesta. Ne auttoivat matkavalmisteluissa todella paljon. Lisäksi aiemmin samoissa kohteissa olleiden vaihto-opiskelijoiden kanssa keskustelu ja heidän raportteihinsa tutustuminen tuntui hyödylliseltä. Mobility online toimi hyvin ja auttoi pysymään kärryillä siitä, mitä matkavalmisteluja on tehty ja mitä tulee vielä tehdä. Se myös rauhoitti mieltä, kun sähköpostiviestittely Afrikkaan toimi puutteellisesti.
Erityisen iloinen olen joustavuudesta Swazimaan päässä, sillä yliopisto-opintojen ja harjoitteluaikataulujen yhteensommittelu on välillä vaatinut taidokkuutta.
Olen pettynyt Diakin DAS-kokonaisuuden jyrkkyyteen ja keskusteluhaluttomuuteen opintojen räätälöinnissä ja opintokokonaisuuden korvaamisessa. Harjoittelun ohjaus oli epäsäännöllistä ja vähäistä, sillä emme pitäneet ohjaajien kanssa edes minimireflektioita. Toisaalta koen, että minulla oli matala kynnys ottaa ihmisiin yhteyttä, joten sain aina avun sitä tarvitessani. Onneksi tällaisia hetkiä oli vähän, ja kykenin itsenäisesti reflektoimaan ja rakentamaan harjoitteluani.
Oleskelulupa järjestyi melko kitkattomasti muutaman viikon sisällä, ja yhteistyö kolmen muun Diakin opiskelijan kanssa sujui kohtalaisen hyvin. Seuraaville harjoittelijoille suosittelen rentoa mieltä ja aktiivista otetta palasten kasaamisessa.
Matkabudjetti ei koskaan ole reissussa liian suuri, eikä Afrikassa matkustaminen ei ole halpaa. Pysyin silti kohtuullisen hyvin budjetissani.
Manzini on suurempi kuin pääkaupunki Mbabane ja yhtä vilkas niin päiväs- kuin yöaikaan. Julkinen liikenne toimi sutjakkaasti kaupunkien välillä, joten asuminen RFM:ssä oli helppo ratkaisu. Asuinhuoneiston olosuhteet olivat yksinkertaiset. Siellä oli kuitenkin kaikki mitä tarvitsin, eikä pieni vaatimattomuus haitannut. Ruoan, nettiyhteyden, sähkön, veden ja siivouksen sisältyminen vuokraan oli suuri plussa. Sairaalan kirjasto oli täynnä kirjoja kymmenien vuosien ajalta.
Asuinhuoneiston muistikirjasta löytyi viestejä edellisiltä vapaaehtoisilta ja opiskelijoilta vuodesta 2000 asti. Uudet vapaaehtoiset ovat aina tulleet jatkamaan työtä siitä, mihin edelliset ovat jääneet.