“Opin, että vaikka mikään ei tunnu järjestyvän, asiat onnistuvat lopulta yllättävän hyvin”
Viisumi ja muut järjestelyt
Keväällä 2013 osallistuin kansainvälisten opintojen valmennukseen, jonka jälkeen aloitin matkajärjestelyt. Aloitin järjestämällä Suomen päässä hoidettavat asiat, kuten viisumin, KELAn, apurahan, rokotukset ja lääkkeet.
Viisumihakemuksen tein Vietnamin suurlähetystössä Helsingin Kulosaaressa. Viisumini oli kolmen kuukauden turistiviisumi, joka salli useamman maasta poistumisen sekä paluun.
Kun anoo viisumia, mukaan tulee varata passikuva sekä sata euroa käteistä. Lisäksi on syytä huomioida, että passin on oltava voimassa kuusi kuukautta maasta poistuessa. Viisumi valmistui onneksi viikossa. Vaihtoon lähtiessä kannattaa ottaa mukaan kopiot sekä passista että viisumista. Työlupaa minulta ei vaadittu.
Vietnamiin saavuttuani minun ei tarvinnut käydä paikallisessa health check- tarkastuksessa, vaikka aluksi niin oletin.
KELA- ja apurahahakemukset tuli anoa toukokuun viimeiseen päivään mennessä. Sain apurahan jo kesäkuussa, mutta kannattaa varautua siihen, että se maksetaan kaksi viikkoa ennen vaihtoon lähtöä.
Rokotukset
Otin japanin aivokuume-, kolera- sekä lavantautirokotteen.
Varasin mukaan malarian estolääkkeitä, vaikka Vietnamissa malarian tartuntariski onkin pieni. Söin lääkettä oleskellessani pidempiä aikoja veden äärellä esimerkiksi Halong Bayn saaristossa. Myös Mekong-joen suistossa liikkuu jonkin verran malariaa.
Rokotukset maksoivat noin 350 euroa. On syytä huomioida, että ne tulee ottaa hyvissä ajoin. Esimerkiksi japanin aivokuume -rokote otetaan kahden rokotuksen sarjoina, jotka pistetään kuukauden välein.
Malarialääkettä (doksisykliini) voi ostaa maasta edulliseen hintaan. Lääkäriltä kannattaa pyytää matkalle varmuuden vuoksi resepti antibioottikuurista, jolla voi hoitaa kuumeisen bakteeriripulin. Lisäksi otin Suomesta mukaan erilaisia käsikauppavalmisteita, kuten ripulilääkkeitä, kuume- ja kipulääkkeitä, antihistamiinia sekä maitohappobakteerivalmisteita. Matkalle tulee tietysti varata riittävä määrä niitä lääkkeitä, joita Suomessa tarvitsee.
Ennen kotiinlähtöä söin varmuuden vuoksi myös matolääkkeen, sillä paikallinen hoitotyön opettaja suositteli sitä. Hänen mukaansa madon voi saada epähygieenisestä ruoasta tai sen kulkeuduttua elimistöön ihon kautta.
Lentoliput
Ostin pelkästään menolipun Hanoihin, koska suuntasin harjoittelun jälkeen vielä Indonesiaan.
Hanoista ja Ho Chi Minh Citystä eli Saigonista voi lentää suoraan Hueen. Vaihtoehtoisesti matkan voi tehdä yöjunalla tai makuubussilla, joilla matka Hueen kestää noin 10–15 tuntia. Matkustin Hanoista eteenpäin yöjunalla, joka osoittautui varsin hyväksi vaihtoehdoksi. Hintaa junalipulla oli noin 30 euroa.
Majoitus ja internet-yhteydet
Majoituksen Huesta minulle järjesti sairaalan lastenlääkäri Phuong, jota pyysin varaamaan kohtuuhintaisen hotellin. Hän toimi myös yhteyshenkilönäni.
Kävelymatka hotellilta sairaalalle kesti viisi minuuttia ja keskustaan 15 minuuttia. Sijainti oli mieleeni, ja hotelli oli luotettava ja
viihtyisä. Jaoin huoneen kustannukset muutaman muun kanssa, joten hinnaksi jäi 170 euroa kuukaudessa. Hotellihuoneen saa halvemmallakin, mutta halusin luotettavan majapaikan.
Internet toimi hotellissa kohtuullisen hyvin. Langattomia verkkoja löytyy Vietnamissa kaikkialta, joten internetin käyttö on helppoa. Muutin suomalaisen puhelinliittymäni sellaiseksi, että maksoin Vietnamissa oleskelun ajan vain pelkkää kuukausimaksua puhepaketin sijaan, ja ostin prepaid-liittymän. Liittymän saa myös 3G:nä, jos haluaa käyttää internetiä enemmän. Otin Suomesta mukaan vanhan kännykän, joka ei ollut niin arvokas.
Terveyspalvelut
Apteekista saa ostaa Suomessa myytäviä reseptituotteita ilman reseptiä ja halvempaan hintaan. Myös sairaalakäynnit hoituvat helposti, jos sellaiselle on tarvetta. Kustannukset eivät ole suuret, ja vakuutuksen ansiosta rahat saa takaisin.
Varsinkin ne suomalaiset, jotka opiskelevat yliopistollisessa sairaalassa, hoidetaan hyvin ja asiantuntevasti. Osa lääkäreistä puhuu hyvää englantia, mutta jos mahdollista, mukaan kannattaa pyytää yhteyshenkilö tai paikallinen tuttava tulkiksi.
Liikkuminen
Keskustassa liikkuessa matkat taittuvat helposti kävellen, pyörällä tai skootterilla. Pyörän voi vuokrata kuukaudeksi noin kahdeksan euron hintaan. Liikenne voi alkuun tuntua kaoottiselta, ja sen suhteen tuleekin olla tarkkana.
Paikalliset liikkuvat paljon skoottereilla, ja vuokrasin sellaisen toisinaan itsekin. Minulla ei ollut vietnamilaista ajokorttia, eikä sellaista tarvinnut skootteria vuokratessa näyttääkään Poliisi on ainoa, joka voi pysäyttäessään sitä pyytää, mutta paikallisten mukaan poliisi pysäyttää ulkomaalaisia hyvin harvoin.
Elinkustannukset
Vietnamissa eläminen on halpaa. KELA:n kuukausittaiset tuet riittävät elämiseen riippuen toki siitä, mitä vapaa-ajallaan tekee. Syöminen, juominen ja liikkuminen on edullista. Keskustan turistialueella ruoka on aavistuksen kalliimpaa kuin muualla.
Katukeittiöihin kannattaa pyytää mukaan paikallinen tuttava, jolloin pääsee edullisemmin. Niissä tulee turistina helposti huijatuksi hinnan suhteen.
Kulttuurinen sopeutuminen
Jos on aiemmin matkustellut Aasiassa, sopeutuminen on helpompaa. Vasta Hanoin lentokentällä, uupuneena pitkästä lentomatkasta, ymmärsin, etten ollut enää Suomessa. Varsinkin liikenne skootterimassoineen tuntui absurdilta. Käytinkin ensimmäisen viikon ennen harjoittelua tutustumalla maahan ja sen kulttuuriin.
Hotelli kannattaa varata jo ennen Vietnamiin saapumista. Sekä Hanoissa että Saigonissa on paljon varkaita, joten kannattaa lukea arvosteluja hotellista ennen huoneen varaamista. Olen valitettavan usein kuullut hotellihuoneryöstöistä. Kannattaa miettiä myös, missä säilyttää arvoesineitä kaupungilla liikkuessaan. Paikalliset ovat kohteliaita ja ystävällisiä, mutta valitettavasti uutena tulokkaana joutuu helposti huijatuksi.
Varsinkin isoissa kaupungeissa vieraileville suosittelen Lonely Planetin kirjaa Vietnamista.
Harjoittelu ja opintojen sisältö
Suoritin vaihdossa hoitamisen arviointi ja vaikuttavuus -opintokokonaisuuden ja siihen liittyvän seitsemän viikon harjoittelujakson. Harjoittelupaikkani oli Huen kaupungin yliopistollisessa sairaalassa. Jaksoon sisältyi kolme viikkoa sisätautien osastolla, kolme viikkoa synnytysten ja naistentautien osastolla sekä viikko kirurgisella osastolla.
Erilaisilla osastoilla työskenteleminen antoi monipuolisen kuvan sairaalan toiminnasta. Sairaalan hoitohenkilökunta puhui huonosti englantia, joten kommunikointi tapahtui tulkkien välityksellä. Tulkkeina toimivat paikalliset sairaanhoitajaopiskelijat, jotka olivat myös eräänlaisia tutoreita meille harjoittelijoille. Osa osastolääkäreistä puhui englantia hyvin, ja he opettivatkin meitä mielellään. Myös osa hoitotyön opettajista puhui englantia. Heidän opetuksestaan saikin paljon irti.
Suomalaisille opiskelijoille järjestettiin yliopistolla luentoja esimerkiksi trooppisista sairauksista ja vietnamilaisista hoitokäytänteistä. Luennot piti kokenut lääkäri, ja ne olivat erittäin asiantuntevia. Opiskelu oli siis erittäin mielekästä ja kiinnostavaa. Kysymyksille ja keskustelulle oli luennon jälkeen varattu aikaa, mikä luonnollisesti edesauttoi oppimista.
Sain osallistua myös workshoppiin, joka toteutettiin Suomen, Vietnamin ja Nepalin yhteistyönä. Workshop oli avartava kokemus kansainvälisestä yhteistyöstä. Oli hienoa olla osallisena projektissa, joka kantaa hedelmää vielä pitkään.
Yhteyshenkilöni oli samalla harjoitteluni vastuuohjaaja. Meillä oli toisinaan epäselvyyksiä tiedonkulussa. Olin joskus epätietoinen harjoitteluun liittyvistä seikoista, ja sähköposti tai muun tiedonanto saattoi tulla myöhään edellisenä iltana tai vasta seuraavana aamuna.
Opin kuitenkin kolmen kuukauden aikana vietnamilaisesta kulttuurista sen, että vaikka kaikki vaikuttaa kaoottiselta ja tuntuu, ettei mikään järjesty, niin loppujen lopuksi asiat hoituvat yllättävän hyvin.
Harjoittelun loputtua tein maassa vielä opintokokonaisuuteen liittyviä tehtäviä, kirjoitin opinnäytetyötä sekä tutustuin paikalliseen kulttuuriin.
Kielitaito ja opinnot
Englannilla pärjää Vietnamissa. En suorittanut kieliopintoja vaihtoon lähtiessä, sillä suoritin ammatillisen englannin -kurssin keväällä ennen työharjoittelua, ja kertasin hoitotyön sanastoa ennen matkaa. Vietnamin kielen perussanaston oppii nopeasti paikallisilta. He myös mielellään opettavat yksittäisiä sanoja ja lauseita, jos haluaa niitä oppia.
Vanhemman polven vietnamilaiset osaavat joskus myös ranskaa, joten siitä saattaa olla hyötyä.