“Unelmatyöpaikkani olisi päiväkodissa”
Joona Karhunen, sosionomi (AMK) –koulutuksen opiskelija
En lähtenyt heti lukion jälkeen opiskelemaan, vaan tein muutaman vuoden turvallisuusalan töitä. Samalla pohdin, mikä olisi oma juttuni. En muista, missä törmäsin sosionomitutkintoon, mutta se kuulosti siltä, että siinä saisi tehdä töitä ihmisten kanssa. Vasta koulussa minulle selvisi, mitä kaikkea sosionomi voi tehdä.
Kouluun on aina kiva tulla, ja työharjoittelutkin ovat olleet mielenkiintoisia. Erityisesti se, että harjoitteluissa on näytetty vihreää valoa ja annettu hyvää palautetta, rohkaisee jatkamaan. Nyt tunnen olevani oikealla alalla.
Tein pedagogisen harjoitteluni päiväkodissa. Ymmärrän, miksi työ päiväkodissa saattaa tuntua pelottavalta, sillä onhan se raskasta etenkin kun käsistä on pulaa. Tietysti tulevaisuuden työelämä jännittää, mutta toisaalta se myös antaa paljon. Parasta työharjoittelussa on ollut lapsilta saamani palaute, sillä lapset ovat rehellisiä.
En ajatellut alun perin suuntautua varhaiskasvatukseen. Minua on aina kiinnostanut mielenterveys- ja päihdetyö ja teinkin ensimmäisen harjoitteluni aikuis- ja sosiaalityön puolella mielenterveyskuntoutujien parissa. Se kiinnostaa minua edelleen. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin ajatus, että olisi mukavaa tehdä töitä lasten ja perheiden kanssa. Mietin, että uskallanko kokeilla, sillä ennen opintoja minulla ei ollut juurikaan kokemusta lapsista. Olen tykännyt opinnoistani todella paljon, enkä ole katunut. Nykyään unelmatyöpaikkani olisi päiväkodissa.
”Diakissa ollaan, koska siellä halutaan olla”
Olen tykännyt opiskella Diakissa. Täällä on hyvät tyypit, pätevät opettajat ja kätevät tilat. Opintojen sisältö on hyvin suunniteltu. Opiskelijat tulevat hyvin erilaisista taustoista, ja muiden kokemuksista voi saada paljon irti. Ilmapiiristä huomaa, että Diakissa ollaan koska siellä halutaan olla.
Diakin opettajien tiedot ovat hyvin ajan tasalla. Opettajilta saa hyviä vinkkejä työelämään, vaikka tietenkään he eivät pysty ennakoimaan kaikkea. Opettajat kuitenkin tietävät, mitä työelämään siirtyminen vaatii, ja työelämän kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä jo opintojen aikana. Ryhmätöitä ja projekteja mennään tekemään käytännön varhaiskasvatuksen pariin. On tärkeää saada kokemusta työelämästä jo opiskeluaikana.
Varhaiskasvatuksen parissa työskenteleviltä vaaditaan pitkää pinnaa ja halua kehittää itseään jatkuvasti. Työssä joutuu jatkuvasti reflektoimaan omaa toimintaansa. Lapsilta saamansa palautteen avulla voi kehittää itseään ja omaa työtään.
Uskon, että varhaiskasvatuksen opinnot sopivat kaikille niistä kiinnostuneille. Minulla ei ollut mitään kokemusta lapsista edes perheen kautta, mutta halusin silti kokeilla. Lisäksi on hyvä muistaa, että työharjoittelussakin on vielä opiskelija, jolla on oikeus epäonnistua. Jos asenne on oikea, niin kaiken oppii!
Teksti ja kuva: Sari Eestilä