“Sopeuduin espanjalaiseen tapaan toimia”
Xanitin sairaalassa on monenlaisia osastoja
Xanitin sairaalassa on hyvin edustettuina lääketieteen eri alat. Potilaita tutkitaan ja hoidetaan sairaalan viidessä kerroksessa. Potilashuoneet ovat kolmessa ylimmässä kerroksessa. Jokaisessa vuorossa työskentelee kolme sairaanhoitajaa ja kolmesta neljään lähihoitajaa. Yleensä osastoilla on myös paljon opiskelijoita. Lapsilla ei ole omaa osastoa, vaan he ovat sijoitettuina aikuispotilaiden joukkoon. Kansainvälisiä potilaita hoidetaan pääsääntöisesti kolmannessa kerroksessa, jossa on myös eniten englanninkielistä hoitohenkilökuntaa. Lääkärit kiertävät kaikilla osastoilla omasta erityisalastaan riippuen. Lisäksi sairaalasta löytyy ensiapu, tehohoito, leikkaussali ja tutkimushuoneita.
Xanitilla on lisäksi Fuengirolassa poliklinikka, jossa sairaanhoitaja antaa rokotteita ja haavanhoitoa. Tiloissa toimii myös hammaslääkäri. Lääkäreillä on vastaanotto arkipäivisin klo 8.00-20.00.
Espanjaa osaamattomilla potilailla on mahdollisuus tulkkauspalveluun, sillä sekä Sairaalassa että Fuengirolan poliklinikalla toimii eri kielten tulkkeja. Suomea osaavia tulkkeja on kolme. Opiskelijana saattaa päästä myös tulkkausavuksi. Lääkäri saattaa osastolle tullessaan kysyä, onko paikalla suomen kielen taitoisia. Pääsin tulkkaamaan potilaalle esimerkiksi pallonlaajennusleikkauksen onnistumisesta.
Harjoittelua sairaalan eri osastoilla
Kanssani Xanitissa aloitti yhteensä neljä opiskelijaa Diakista. Oli mukavaa, että paikalla oli tuttuja, joiden kanssa miettiä ja tutkailla käytännön asioita.
Ensimmäinen sijoitukseni oli toimenpidehuone, jossa työskenteli yksi sairaanhoitaja. Aamulla rokotimme ja otimme potilailta verikokeita. Vastaanotto toimi pääsääntöisesti ajanvarauksella, mutta monelle espanjalaiselle täsmällisyys tuntui olevan vieras käsite. Vaikka potilaalle oli varattu aika aamuksi, hän saattoi ilmestyä paikalle iltapäivällä. Jotkut toimivat toisinpäin: vaikka aika oli varattu iltapäivälle, he istuivat odottamassa vuoroaan jo aamulla. Tilanteesta riippumatta potilaat pääsivät kuitenkin vastaanotolle kymmenen minuutin sisällä ilmoittautumisesta.
Iltapäivällä aamupalatauon jälkeen teimme haavanhoitoa ja tikkien poistoa. Pääsin osallistumaan toimenpiteisiin, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Ohjaajat puhuivat hyvin vaihtelevasti englantia. Monta kertaa he ihmettelivät, mitä tein siellä, kun en puhunut espanjaa.
Seuraavan viikon vietin ensiavussa, jossa tehtiin hoidon tarpeen arviointia ja aloitettiin potilaille tarvittavia toimenpiteitä. Kaikille potilaille laitettiin kanyyli. Potilailla oli pääsääntöisesti hengitysvaikeuksia tai pahoinvointia. Usein erityisesti ulkomaalaiset potilaat päätyivät osastoille tarkkailtaviksi.
Pari seuraavaa viikkoa vietin kolmannessa kerroksessa, jossa oli paljon skandinaavisia potilaita. Siellä oli hoitajien kesken todella hyvä henki, ja sain usein myös englanninkielistä ohjausta.
Sairaalan osastot oli jaettu kolmeen osaan, ja jokaisella hoitajalla oli oma vastuualueensa. Rutiinit menivät joka osastolla samalla tavalla:
- 8.00 yöhoitajat antoivat aamuvuoroon tulleelle hoitajalle suullisen raportin omista potilaistaan
- 8.30 jokaiselta aikuiselta potilaalta mitattiin verenpaine ja kysyttiin vointi. Samalla annettiin mahdolliset lääkkeet. Paikallinen sairaanhoitaja teki kirjaukset koneelle.
- Aamukierron jälkeen potilaat odottelivat lääkäriä tai tutkimuksiin pääsyä. Minulle ja monille muille tuli yllätyksenä, että espanjalainen aamu kestää kahteen asti. Potilaat kerkesivät turhautua ja ihmetellä sitä monta kertaa. Siinä kohtaa ehdin onneksi itse käydä syömässä aamupalan viereisessä kahvilassa.
- 11.30 hoidettiin tarvittaessa potilaiden haavat. Potilaita ei jaettu heidän sairauksiensa mukaan osastoille, vaan yhdellä hoitajalla saattoi olla yhtä aikaa monenlaisia potilaita aina leikkaustoipilaasta syöpäsairaaseen. Tässä kohtaa tarkistettiin myös kanyylien toimivuus.
- 12.00- Lääkäri saattoi tulla osastolle koska tahansa yhdentoista ja kahden välillä. Hän tapasi potilaan yksin tai tulkin kanssa. Sairaanhoitajat eivät osallistuneet lääkärin kierroksille, vaan lääkäri antoi sairaanhoitajalle käyntinsä jälkeen suullisen raportin jatkotoimista ja kirjasi tiedot koneelle. Kierroksen jälkeen potilaille jaettiin lääkkeet ja laitettiin mahdolliset tiputukset.
Osastoilla oli hyvin vähän suun kautta otettavia lääkkeitä. Kipulääkkeetkin annettiin pääsääntöisesti tipan kautta, vaikka potilas olisikin pystynyt nielemään tabletteja.
Fuengirolassa otin potilailta joka päivä sydänsähkökäyrän ja verinäytteitä. Haavanhoitojakin oli paljon. Samassa huoneessa hoidettiin myös rokotukset ja lapsipotilaat. Sairaanhoitajan työ haavanhoitohuoneissa oli mukavaa ja monipuolista. Asiakkaina oli myös paljon suomalaisia.
Fuengirolasta menin takaisin Benalmadenan sairaalan toiseen kerrokseen. Potilaina oli paljon lapsia, ja yleisin syy hoitoon hakeutumiseen oli hengitystieinfektio. Lapsipotilaita hoitaessani tarvitsin usein lääkelaskutaitoja. Lääkärit eivät koskaan määränneet annoksia millilitroina vaan grammoina, joten hyvä että laskutaidot olivat hallinnassa. Muuten toisen kerroksen toiminta ei poikennut kolmannen kerroksen rutiineista.
Espanjalaiset hoitajat suhtautuivat varauksellisesti muualta tuleviin harjoittelijoihin, etenkin jos yhteistä kieltä ei ollut. Muutamalla espanjan kielen fraasilla pääsi kuitenkin alkuun joidenkin kanssa. Välillä harjoittelupäivät menivät sivusta seuraamiseen, kun hoitaja teki kaikki toimenpiteet itse kertomatta potilaista mitään. Toisina päivinä ohjaajina oli hyvinkin innokkaita opettajia, jotka kertoivat sairauksista ja lääkityksistä.
Opiskelijana piti olla hienovarainen. Aluksi yritin kertoa ohjaajille esimerkiksi haavojen hoidosta ja lääkityksestä. Vastaukseksi sain paljon olkien kohauttelua ja silmien pyöritystä. Tämän huomattuani jätin mielipiteeni omaan arvoonsa ja sopeuduin espanjalaiseen tapaan toimia.
Vapaa-aika Espanjassa
Olin Espanjassa mieheni ja kahden kouluikäisen lapseni kanssa. Alkusyksystä oli vielä kauniit ja kuumat ilmat, ja vietimme aikaa uimarannalla. Iltaisin kävelimme paljon ulkona, koska asuimme kauniissa Benalmadena costassa, ja Marinan alue oli hyvin kaunis. Siellä liikkui paljon ihmisiä nauttimassa kesän viimeisistä lämmöistä. Lähialueita kolusimme julkisen liikenteen turvin. Kävimme esimerkiksi Mijaksessa ja Fuengirolassa (tietysti) Kävelymatkan päässä oli kaunis Paloma Park, joka on suosittu ulkoilualue myös paikallisten keskuudessa. Siellä juoksenteli vapaana pupuja ja kanoja. Puisto oli kauniisti hoidettu, ja maisemat olivat hienot. Espanjassa pidetään yleensäkin hyvää huolta ympäristöstä. Katuja putsataan ja puita leikataan ahkerasti.
Muutaman viikon jälkeen, kun kyllästyimme elämään bussiaikataulun mukaan, vuokrasimme auton. Se antoi ihan uudet mahdollisuudet ympäristön tutkimiseen, ja kävimme ensimmäiseksi Gibraltarilla, joka oli aivan mahtava paikka. Sain jopa pitää apinaa sylissä.
Seuraavalla viikolla kävimme Setenil de la Bodegas -nimisessä kylässä, johon tuskin olisi tullut mentyä ilman autoa. Kylä oli aivan mahtava, ja se on osittain rakennettu vuorten ”sisään”.
Kävimme toki myös Malagassa, Torremolinoksessa ja muissa lähikaupungeissa ihmettelemässä. Gibraltar ja Setenil de Bodegas jäivät kuitenkin parhaiten mieleeni.
Käytännön järjestelyjä
Vaihtoon hakemisesta lähtöpäivään kului vuosi. Eniten huoletti asunnon saaminen sekä lasten kouluun pääsy Espanjassa. Luulin, että olin asuntoasioissa ajoissa, kun laitoin huhtikuussa ilmoituksia vuokranvälitysfirmoille. Kaikkialta olivat kuitenkin asunnot jo syksyksi menneet. Asunnon löytymistä hankaloitti myös se, että sen piti olla sopivan matkan päässä sekä lasten koulusta että sairaalasta. Lopulta, kuin onnenpotkuna, löysin asunnon nettikirppiksen kautta. Vuokranantaja oli suomalainen, ja kaikki asiat sujuivat lopulta hyvin.
Oman Suomen asunnon vuokralle laittaminen oli myöskin oma projektinsa. Tuntui, ettei kukaan halunnut väliaikaista asumista, tai kaikki ehdokkaat karsiutuivat syystä tai toisesta. Lopulta tässäkin onni potkaisi, ja eräs italialainen nainen otti yhteyttä ilmoitukseeni. Hän etsi asuntoa itselleen sekä kahdelle opiskelijakaverilleen juuri sopivaksi ajaksi! He olivat Tikkurilan Laurea-ammattikorkeakoulun vaihto-oppilaita.
Lapset sain ilmoitettua kouluun Espanjassa. Löysin suomalaisen naisen, joka opettaa yksityisesti eri-ikäisiä lapsia, ja hänen luokassaan oli vielä tilaa. Fuengirolassa toimii myös suomalainen koulu, mutta sinne oli jatkuvasti jonoa, eikä ollut toivoakaan saada sinne lapsia kolmeksi kuukaudeksi.
Olisin kaivannut koululta apua siihen, mitkä dokumentit tuli lähettää ja kenelle. Osasta asioista vastasi harjoittelua ohjaava opettaja ja osasta koordinaattori.
Vinkkejä muille opiskelijoille
- Opiskele espanjaa, sillä mitä paremmin hallitsee kielen, sitä parempaa ohjausta ja kohtelua saa. Vaikka kyseessä on kansainvälinen sairaala, kaikki eivät puhu hyvää englantia.
- Osastosta ja ohjaajasta riippuen opiskelija saa tehdä monenlaisia toimenpiteitä. Ohjaaja saattaa vaihtua päivittäin, mikä on erittäin raskasta ja kuormittavaa.
- Kannattaa tutustua muihin samaan paikkaan lähtijöihin, sillä yhdessä on mukavampaa.
- Itsereflektointi ja yhdessä toisten opiskelijoiden kanssa puhuminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Vaihdossa kukaan ei katso perään, joten jokaisen on huolehdittava omasta oppimisestaan.
- Kun tuntuu siltä, ettei saa osastolla huomiota, kannattaa olla itse aktiivinen ja kysyä hoitajilta, voiko heidän kanssaan olla. Yleensä tämä sopii, tai opiskelijalle huolehditaan ohjaaja.
- Oma-aloitteisuus ja aktiivisuus ovat hyvin tärkeitä.
- Googlen sanakirja on hyvä apu monessa tilanteessa, ja sitä käyttää myös henkilökunta potilaiden kanssa.
Arvosana vaihtokokemukselle ulkomailla
Ehdottomasti viisi.
Muuta hyödyllistä
Tällaista kokemusta en varmasti olisi saanut tai osannut edes kuvitella missään muualla. Vaihto oli kokonaisuutena hyvin kasvattava, ja se on antanut paljon perspektiiviä Suomessa tehtävälle hoitotyölle. Lisäksi on ollut antoisaa tutustua toiseen kulttuuriin työn kautta.