”Se on tunteista kaikkein paras, että on oikeasti pystynyt antamaan toiselle hyvää”
Oona Nissinen, 22, sairaanhoitaja (AMK), diakoninen hoitotyö -koulutuksen opiskelija
Opiskelen Diakissa kolmatta vuotta sairaanhoitaja-diakonissaksi. Tarkoitukseni on valmistua tämän vuoden jouluna.
Hain heti lukion jälkeen Diakiin. Sairaanhoitajan työ oli kiinnostanut jo lapsesta asti. Kuulin radiomainoksen, jossa sanottiin, että lähimmäisenrakkaudesta voi tehdä ammatin. Mainos iski niin syvästi, että aloin etsimään tietoa Diakin koulutuksista ja päädyin sairaanhoitaja-diakonissa -linjalle.
Sairaanhoitaja-diakonissan koulutukseen kuuluva hengellinen ja diakoninen näkökulma toi koulutukseen mahtavan lisän. Vastaavanlaista ei ollut tarjolla missään muualla.
”Ryhmätyöt ovat sujuneet aina kivasti”
Koulun jälkeen kotiin päästyäni alan tehdä kurssitöitä lähes heti. Tapoihini kuuluu, että teen joka päivä vähän. Silloin ei kasaudu isoa työröykkiötä, jolloin pääsee aika helpolla.
Minulla ryhmätyöt ovat sujuneet aina kivasti ja kaikki ovat osallistuneet niihin. Ryhmässä toiminen auttaa työelämään siirtymisessä, kun sielläkin tehdään töitä aina ryhmässä.
Täällä on tosi ihmisläheiset opettajat, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita opiskelijoiden ajatuksista. Meillä on myös tosi hyvä ryhmä, josta tuli heti alussa hyvin läheinen. Opettajat ovat jopa kyselleet, että olemmeko tunteneet ennen Diakia.
Kurssit ovat olleet hyviä ja niitä on ollut monipuolisesti. Tykkäsin hirveästi sisätautikirurgian temaattisesta kokonaisuudesta. Olen aina tykännyt käytännönläheisistä jutuista ja opetuksessa oli paljon toiminnallista simulaatiota ja harjoittelua. Silloin tuntui ensimmäistä kertaa opinnoissa, että ollaan päästy asian ytimeen.
Haastavinta opinnoissa on ollut se, että joidenkin kurssien ohjeet ovat olleet hajanaisia, jolloin niiden sisäistämiseen on täytynyt käyttää paljon aikaa.
Vaikka kurssit ovat olleet kokonaisuudessaan hyviä, niin aina sitä toivoo, että pääsisi syventymään vielä lisää. Tuudittaudun kuitenkin siihen, että työelämä vie oikeaan suuntaan ja että siellä saa rautaista asiantuntijuutta.
”Harjoittelujaksoa odottaa aina kuin kuuta nousevaa”
Minulla on ollut opintojen aikana kahdeksan harjoittelua. Lähden seuraavaksi tekemään toiseksi viimeisintä, diakoniatyöhön liittyvää harjoittelua Saloon, josta olen kotoisin.
Harjoittelujaksoa odottaa aina kuin kuuta nouseva. Ne ovat tosi opettavaisia. Siellä teoria konkretisoituu ja pääsee oikeasti soveltamaan sitä käytännössä.
Parasta harjoittelussa ovat olleet aidot tunteet – se, että potilaat ovat antaneet palautetta, että on oikealla alalla. Se on tunteista kaikkein paras, että on oikeasti pystynyt antamaan toiselle hyvää.
Minulle on harjoitteluista jäänyt mieleen mies, joka oli hetki sitten kotiutunut, mutta joutunut harmittavasti takaisin osastolle. Hän muisti minut ja totesi, että täältä hän oli saanut hyvää hoitoa, eikä häntä harmittanut enää niin paljoa.
Olen sitä mieltä, että tämänhetkinen sosiaali- ja terveysalan työtilanne tarvitsee Diakin arvoja. Diakissa parasta ovatkin sen arvot.
Haastattelu ja kuva: Jere Kesti-Helia
Lue lisää sairaanhoitaja (AMK), diakoninen hoitotyö -koulutuksesta