Harjoittelussa suomalaisessa seurakunnassa Aurinkorannikolla

Opiskelen sosionomiksi ja suoritin viimeisen työharjoitteluni suomalaisessa seurakunnassa Espanjan Aurinkorannikolla, Fuengirolassa. Harjoitteluaika oli 4.3.2020-3.6.2020. Koronaviruksen takia fyysinen harjoitteluni paikan päällä kesti vain 3 viikkoa, loput ajasta teimme kehittämistehtävää työparini kanssa.

Suunnittelimme lähtöä jo vuosi ennen lähtöpäivää, mutta lähtöjärjestelyt eivät loppujen lopuksi vaatineet kovin paljon aikaa ja vaivaa. Etsimme sopivan asunnon Fuengirolasta ja varasimme pojallemme koulupaikan. Ostimme lennot ja vuokrasimme oman, Helsingissä sijaitsevan asuntomme alivuokralaiselle. Poikani aloitti koulun Fuengirolan suomenkielisessä koulussa ja mieheni teki etätöitä asunnostamme käsin. Kaikki näytti lähtevän käyntiin oikein mukavasti. Fuengirola osoittautui kivaksi, helposti hallittavaksi kaupungiksi ennakkoluuloistani huolimatta. Meren läheisyys ja aurinko toivat ihan uudenlaista virtaa harjoitteluun ja mietimme perheeni kanssa mahdollisia viikonloppukohteita, joissa vierailla. Fuengirola on helppo kohde suomalaisille, koska siellä todella pärjää suomen kielellä ja apua saa aina helposti, jos on tarvetta. Itselläni oli tavoitteena päästä sisälle paikallisiin kuvioihin, jotta saisin espanjan kielitaitoani kehitettyä.

Työharjoittelupaikallani suomalaisella seurakunnalla on Aurinkorannikon alueella kolme toimipistettä. Seurakuntakoti Fuengirolassa, Torren tupa Torremolinoksessa sekä Pacosin tupa los Pacosissa. Oma harjoitteluni sijoittui pääosin Fuengirolan vilkkaalle seurakuntakodille, mutta teimme työparini kanssa kehittämistehtävän Torren tuvalle, joten vierailimme sielläkin melko usein. Seurakuntakodilla vierailee päivittäin satoja suomalaisia. Toimintaa on paljon kirkollisten menojen lisäksi, kuten erilaisia kerhoja ja ryhmiä. Suomalainen seurakunta on Aurinkorannikolla lähes sosiaaliviranomaisen roolissa, koska avun tarvitsijoita on paljon kaikissa ikäryhmissä. Pääsin itsekin mukaan muutamaan auttamisprosessiin, jotka avasivat silmäni seurakunnan monipuolisesta työkentästä. Aurinkorannikon suomalaisessa seurakunnassa työskentelee kaksi pappia ja kanttori. Aikaisemmin turistikaudeksi on palkattu myös turistipappi, mutta määrärahojen vähyyden vuoksi turistipappia ei palkata enää. Seurakunnalla työskentelee lukuisia vapaaehtoisia erilaisten töiden merkeissä. Ilman vapaaehtoisia seurakunta ei voisi tarjota niin monipuolisia palveluita.

Aurinkorannikon seurakunnan työharjoittelijat saavat itse määritellä harjoittelunsa sisällön, johon seurakunta antaa suuntaviivat. Harjoittelu on todella antoisaa ja opiskelija pääsee moneen mukaan, mutta harjoittelu vaatii paljon itseohjautuvuutta. Kukaan ei tule antamaan listaa suoritettavista työtehtävistä, vaan opiskelijan on itse räätälöitävä harjoittelunsa itselleen sopivaksi niin, että tavoitteet täyttyvät. Fuengirolassa elämänmeno on kuitenkin rentoa, eli hampaat irvessä ei tarvitse suorittaa.

Oma harjoitteluni sai mullistavan käänteen, kun noin kolme viikkoa aloittamisesta mediassa alkoi näkyä huolestuttavia uutisia koronaviruksen leviämisestä Euroopassa. Melko pian Espanjassa asetettiin ulkonaliikkumiskielto, joka tarkoitti sitä, että roskat sai viedä ja kaupassa sai käydä, mutta muuten ei saanut liikkua asunnosta. Taivaalla pörräävät helikopterit ja kaduilla partioivat poliisiautot pitivät huolta siitä, ettei kieltoa rikottu. Päivät kuluivat uutisia -ja Espanjan tartuntatilastoja seuraten. Netflix oli kovassa käytössä. Harjoittelupaikkani meni kiinni, samoin poikani koulu ja harrastuspaikat. Rannalle ei saanut mennä. Pian ulkoministeriöstä tuli viestiä, että suomalaisia kehotetaan palaamaan kotiin. Mietimme pitkään, palaammeko takaisin ja tulimme lopulta siihen päätökseen, että palaamme Suomeen. Tilanne Espanjassa näytti todella huolestuttavalta, korona näytti leviävän kulovalkean tavoin. Olen itsekin riskiryhmää keuhkosairauteni takia ja ajatus mahdollisesta sairastumisesta Espanjassa tuntui pelottavalta, joten palasimme Suomeen. Espanjaan ei ollut muutenkaan järkevää jäädä, koska Suomessa sai sentään käydä ulkona.

Suomeen palattuamme pari viikkoa meni ikään kuin sumussa. Kun elämä asettui vallitsevan tilanteen mukaiseen uuteen normaaliin, aloitimme HAR3 -harjoitteluun liittyvän kehittämistehtävän työstämisen työparini kanssa. Työmme tarkoituksena oli kartoittaa Torremolinoksessa sijaitsevan Torren tuvan tilannetta. Torren tuvalla on vähän kävijöitä, mutta sen kulut ovat melko korkeat, kun taas seurakunnan määrärahat ovat alhaisemmat joka vuosi. Toiminnalle pitäisi suunnitella uudenlaisia vaihtoehtoja ja ehkäpä yhdistää Torremolinoksessa sijaitsevien yhdistysten voimia, jotta toiminta voisi jatkua. Ajatus kehittämistehtävästä oli tullut Aurinkorannikon seurakunnan johtavalta papilta, Jarmo Karjalaiselta. Ennen Suomeen palaamistamme haastattelimme kirkon henkilökuntaa, sekä Torremolinoksessa asuvia suomalaisia. Tutustuimme myös Aurinkorannikon Suomalaisiin yhdistyksiin, jotka tarjoavat palveluita ja ohjelmaa ikääntyneille suomalaisille. Teetimme Webropol -työkalua käyttäen kyselyn, johon saimme n. 50 vastausta.

Harjoittelun ennenaikaisesta loppumisesta huolimatta pääsimme HAR3 -tavoitteisiin kehittämistehtävän muodossa.  Harjoittelun keskeytyminen toki harmittaa, mutta lohtua antaa se, että olemme kaikki samassa veneessä. Jokaisen elämää koronavirus on koskettanut jollakin tavalla. Suurin huoli on Fuengirolassa asuvista, ilman turvaverkkoa elävistä ihmisistä, nuorista, vanhoista, kodittomista. Seurakunta on ollut monesti se ainoa auttava taho ja nämä ihmisryhmät ovat jääneet melkein kokonaan ilman apua koronan takia.