Työharjoittelussa Kendu Adventist sairaalassa

Olimme Diakonia-ammattikorkeakoulun kautta vaihdossa kolme kuukautta. Vaihto kohteemme sijaitsi Keniassa, tarkemmin Kendu Bay:ssa. Opiskelemme sairaanhoitajiksi viimeistä vuotta. Teimme siis HAR6 ja HAR7 paikallisessa sairaalassa, nimeltä Kendu Adventist Hospital. Sairalassa on useampi osasto: päivystys, neuvola, miesten- ja naisten osastot sekä lastenosasto. Lisäksi sairaalassa on leikkaus- ja kirurgian osastot sekä synnytysosasto. Lähdettiin sunnuntaina 8.9 Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti Keniaa aika jännittyneissä tunnelmissa. Lensimme Dohan kautta Nairobiin ja Nairobista vielä Kisumun lentokentälle. Kisumusta muutaman mutkan kautta saimme järjestettyä kuljetuksen Kendu Bayihin. Matkalle tuli mittaa Helsingistä 10 297 km ja 24 tuntia.

Ensimmäinen työpäivä: Aamulla käymme viereisessä rakennuksessa aamupalalla syömässä leivät maapähkinävoilla ja pikakahvia, tämä on sama jokaisena aamuna. Kaksi ihanaa keittiöntätiä kokkaa ruuat täällä valmiiksi jokaiselle päivälle. Aamupalan jälkeen suuntaamme töihin noin 300 metrin päähän sijaitsevaan sairaalaan. Alue on siis aidattu sekä vartioitu ja se sisältää sairaalan osastoineen, koulun, sairaanhoito-opiston, kirkon ja guest houseja, jollaisessa mekin yövymme paikallisten lisäksi. Päivä lastenosastolla sujui lähinnä ihmetellen menoa ja tutustumalla henkilökuntaan. Henkilökunta koostuu paikallisista opiskelijoista, jotka kulkevat osastoilla vihko kädessä kirjoittaen tarkasti muistiinpanoja, mitä saavat seuratessaan lääkäriä. Lääkäreitä sairaalassa on muutama, jotka hallitsevat useampaa osastoa. Osaston sairaanhoitajia on yleensä vain yksi aamussa, illassa ja yössä. Joskus voi olla kuulemma kaksi. Saamme vaikutelman, että sairaanhoitajalla on suurin vastuu koko osastolla.

Aamu alkaa yhteisellä rukouksella. Seuraavaksi siirrymme laulamaan muutamia uskonnollisia yhteislauluja. Ohjaaja nauraa meille, kun yritämme pysyä laulun perässä, koska kaikki tapahtuu swahilin kielellä. Lopuksi taas rukoilemme. Aamunavauksen jälkeen alamme vaihtamaan pikkupotilain lakanoita ja antamaan puhtaita vaatteita. Sairaalalle ei ole käytössä pyykinpesukoneita, vaan henkilökunta pesee pyykit käsin. Aluslakanoita ja vilttejä korjataan sekä paikkaillaan sairaalan pyykkituvalla ahkerasti, tyynyjä ei ole. Sitten tulee lääkäri. Hoito on läheistä. Lääkäri halailee lapsia, kuiskuttelee korvaan ja kertoo vitsejä. Lapset kikattavat ja selkeästi pitävät lääkäristä. Osaston sairaanhoitaja kirjaa tarkasti lääkärin määräämät lääkkeet ja laboratoriotutkimukset ylös, jotta voi toteuttaa ne myöhemmin. Kierroksen lopputulos: useampia malariaa sairastavia potilaita, yksi rabies ja astma diagnoosi sekä vatsanalueen leikkausta odottava pikkupotilas.

Lääkärin kierroksen jälkeen opiskelemme itsenäisesti malariasta ja käymme lounaalla. Lapset syövät puuroa, joka annostellaan muovimukeihin heille valmiiksi. Me syömme spagettia ja paistetun kananmunan. Lounaan jälkeen palaamme osastolle ja otamme lapsista pulssin, verenpaineen, lämmön ja laskemme hengitysfrekvenssin. Päiväohjelmassa on myös yhden kanyylin laitto. Tässä vaiheessa kiinnitämme huomiota, että kaikilla on samankokoiset kanyylit, ne suurimmat. Kyllä, myös pienillä lapsilla. Meiltä kysytään haluammeko me laittaa. Kieltäydymme jälleen kohteliaasti ja päädymme vielä seuraamaan tapahtumaa, jatkossa sitten. Kanyyli ei mene paikalleen ja se säästetään, jos joku muu saisi sen. Tästä voimme päätellä, että aseptiikka toimii ilmeisesti maassa maan tavalla! Päivä päättyy ja siirtyessämme osastolta pois huomaamme aseptiikkaan liittyvien ajatuksiemme vain vahvistuvan. Henkilökunta pesee leikkauksissa käytettäviä steriilejä kertakäyttöisiä liinoja ja kuivattaa nurmikolla auringonvalossa, kunnes ne pakataan uusiokäyttöön.

Loppupäivä menee ihmetellessä päivän tapahtumia ja päivällisen merkeissä. Illalla soittelemme vielä kotiin uusilla kenialaisilla liittymillämme, jotka ostimme tulomatkalla safaricomista.

17.9.2019

Kenia alkaa jo tuntumaan kodilta. Osaamme jopa mennä työpaikallemme ilman, että kysymme neuvoa jokaisen kulman kohdalla. Myöskään englanti ei ole enää niin ruosteessa ja alkaa taipumaan jo paremmin. Sää täällä on kuuma päivisin, noin 30 astetta. Joulukuuta kohden kuulemma vielä kuumenee. Nukumme hyttysverkon suojassa ja ohuella lakanalla, sillä asunnossa ei ole ilmastointia. Kuitenkin aamuyöstä viilenee niin paljon, että saa etsiä paksumpaa peittoa päälle.

Aikaisemmin tällä viikolla pääsimme tutustumaan pienen tytön vatsan alueen leikkaukseen. Ennen leikkausta kävimme vaihtamassa uudet puhtaat työvaatteet ylle. Saimme kirurgian osastolta lisäksi kengänsuojat, nenä-suusuojaimet ja myssyt, joihin piilottaa hiukset. Välinehoitajat tuovat uudelleen paketoituja steriilejä liinoja sekä instrumentteja apupöydille ja käsittelevät niitä kuin käyttämättömiä. Kaksi kirurgia saapuu ja he pukeutuvat steriileihin leikkausasuihin sekä hanskoihin ja välttävät koskematta ei steriiliin alueeseen. Salissa on 28 astetta lämmintä ja leikkauspöydällä valojen alla varmasti 40 astetta tai yli. Leikkaus alkaa ja ovet jäävät kaikkialta auki. Tyttö laitetaan monitoriin mistä seurataan verenpainetta, pulssia ja happisaturaatiota. Anestesialääkäri nukuttaa tytön ja laittaa hänelle lisähapen. Rukoilemme ja sitten vatsa avataan navasta alaspäin polttimolla. Kirurgit löytävät nopeasti leikkauskohdan suolesta ja korjaavat sen. Sitten haavat suljetaan ompelemalla. Leikkauksen aikana salissa menee henkilökuntaa edestakaisin. Tyttö herätetään jo leikkauspöydällä ja siirretään siitä suoraan takaisin lastenosastolle. Tytön äiti tulee vastaan ja kaikki on hyvin. Lasten osaston sairaanhoitaja jää seuramaan potilaan vointia kliinisesti omin silmin.

Olemme myös käyneet ostoksilla portin vastapäätä olevissa peltihökkeleissä, joista voi ostaa jotain pientä, kuten banaaneja, tomaatteja, palasaippuaa ja pullotettua vettä. Ennen kuin pääsimme ostoksille ja sieltä takaisin, meni tovi, sillä kaikkia vastaantulevia ihmisiä yleensä tervehditään kättelemällä ja kertomalla oma nimi. Lisäksi kysytään vointia ja toivotetaan hyvää päivää. Tämä tervehtimiskulttuuri pätee kaikkialla alueella; työpaikalla tavatessa työntekijöitä, potilaiden kanssa puuhasteltaessa ja törmätessä muihin alueen ihmisiin. Kaikki ovat myös erittäin ystävällisiä ja kohteliaita. Palattuamme takaisin ostoksilta purimme ostoskassista 24 pulloa vettä, ison vesimelonin, muutaman banaanin, palasaippuan sekä jonkinlaisia soijanaksuja ja ne olivat yhteensä 500 shillinkiä, mikä on noin 4-5 euroa.

Sairaalan laboratoriossa on töissä Filippiiniläinen vapaaehtoistyöntekijä, johon olemme tutustuneet, kun olemme syöneet hänen kanssaan parina iltana illallista samaan aikaan. Olemme päässeet tutustumaan myös alueen lapsiin, jotka tulevat iltapäivisin ihmettelemään meitä asunnollemme. Pelailemme jalkapalloa ja sirkustelemme nurmikolla heidän kanssaan.

Lauantaisin vietetään lepopäivää ja suurin osa Kendu Bayn alueen asukkaista saapuu kirkkoon. Kirkossa lauletaan, rukoillaan ja jutellaan uskonasioista. Hartaus kestää noin 3 tuntia. Kirjoitamme nimemme vieraskirjaan ja meidät esitellään vuorotellen ja toivotetaan tervetulleiksi. Lepopäivä alkaa perjantaina, kun aurinko laskee ja päättyy lauantaina, kun aurinko taas laskee eli noin klo 18-19.

26.9.2019

Olemme tutustuneet tämän viikon äitiysosastoon ja ihasteltu pieniä elämänalkuja. Osastolla olemme tarkkailleet odottavien, että jo synnyttäneiden äitien vointia sekä tietenkin heidän vauvojansa. Olemme oppineet kuuntelemaan vauvan sydänääniä äidin vatsa läpi kuulotorvella ja tunnustelemaan miten päin vauva on vatsassa. Eilen osallistuttiin sektioon, joka onnistui hienosti. Sähköt katkesivat vähäksi aikaan mutta, siitä ei ollut mitään haittaa.

Töiden ulkopuolella olemme kerenneet käymään ohjaajamme seurassa Victoria-järvellä. Tavoitteena oli ottaa veneajelu järvelle ja mennä ihastelemaan vuoristomaisemia. Olimme kuitenkin sapatti päivänä liikenteessä, joten se ei onnistunut. Istuttiin kuitenkin alas järven yhteydessä olevaan ravintola-baariin ja juotiin yhdet juomat samalla kun ihasteltiin maisemia. Matka järvelle taittui helposti mopotakseilla. Otettiin omat taksit, vaikka meiltä kysyttiin, että mennäänkö kolme päällekkäin. Ilmeisesti se onnistuu, koska vastaan tulee jatkuvasti mopoja, jossa on neljäkin henkeä päällekkäin. Ja kypäriä ei tietenkään ole tarjolla aina. Kuitenkin kuskit ovat todellakin taitavia ja ajavat hiljaa pyydettäessä.

Olemme oppineet kyllä paljon näiden 3 kuluvan viikon aikana niin työelämässä, kuin vapaa-ajalla kulttuurista. Niin lapsilla, kuin aikuisilla on paljon esimerkiksi malariaa ja sirppisoluanemiaa, jotka meille Suomessa ovat harvinaisempia. Joten olemme pähkäilleet ja opetelleet paljon tautioppia ja lääkehoidon teoriaa myös. Olemme myös tutustuneet pariin insinööriin, jotka tulivat tänne noin viikon ajaksi jenkeistä korjaamaan paikan ambulanssia ja keskoskaappia sekä paljon muita juttuja. Keskoskaapit ovat muuten suomalaisia, joten pääsimme myös käännös hommiin.

2.10.2019

Olemme jatkaneet harjoitteluviikkoja niin lastenosastolla kuin äitiysosastolla. Äitiysosastolla olemme nähneet pienimmät elämänalut ikinä. Kaksoset syntyivät viikolla 29 ja painoa heillä oli syntyessään 1,1 kg ja 1,3 kg. Ihmettelimme silmät suurina, kun sairaanhoitaja laittoi heille hienosti ensimmäisellä yrityksellä kanyylit käsivarteen.

Olemme jo tutustuneet moniin henkilöihin sairaalan aidatulla alueella ja törmäämmekin heihin lähes päivittäin. Kuitenkin yksi uusi tuttavuus alueelta on löytynyt näinä päivinä, nimittäin saunamies! Olimme hieman hämmästyneitä, kun esittelimme itsemme ja uusi tuttavamme esittelee itsenä: ’’Hi! My name is Saunamies.’’ Alueelta löytyy siis ulkosuihkun lisäksi sauna, jota Saunamies lämmittää muutamaa shillinkiä vastaan. Sauna on Harvian ja alun perin suomalaisten asentama sekä rakentama. Uusien ihmisten lisäksi olemme tutustuneet uusiin käytännöntapoihin. Kun roskakori täyttyy, se tyhjennetään suoraan luontoon, josta useamman päivän roskat sitten kerralla poltetaan taivaan tuuliin. Sinne menevät niin banaaninkuoret kuin muovipullotkin.

Alueella on aloittanut uusi kenialainen naislääkäri. Hän syö meidän kanssamme samoihin aikoihin ja yöpyy myös Guest Housessa, niin kuin mekin. Hän on täällä toistaiseksi, mutta enintään marraskuuhun asti, joten kerkeämme onneksi juttelemaan vielä monet keskustelut. Kalifornialaiset insinöörit jatkoivat matkaa viime viikolla Tansaniaan. Yhtenä iltapäivänä töidemme jälkeen lähdimme uuden naislääkärin matkaan viereiseen kaupunkiin nimeltä Kisii. Matka taittui aluksi moottoripyörillä, jonka jälkeen vaihdoimme paikalliseen bussiin. Tähän meni aikaa noin tunti. Bussissa soi musiikki kovaa ja ihmiset koputtelivat kattoon, kun tuli heidän ’’pysäkkinsä’’ eli erillisiä pysäkkejä ei ole. Sama pätee, kun olet hyppäämässä kyytiin. Viitot vain merkiksi, että olet tulossa kyytiin, missä kohtaa tahansa bussin reittiä. Ihmisiä tuli ja meni koko matkan ajan, ja bussi oli tupaten täynnä. Kaksi vanhempaa rouvaa istuivat jopa sylikkäin. Perille päästyämme ihmettelimme vilkasta torimeininkiä ja istuimme alas juomaan kylmät juomat.

Saman viikon viikonloppuna kävimme Kisumussa, joka on kolmanneksi suurin Kenian kaupunki. Tilasimme sairaalalta kyydit edestakaisin. Varasimme hotellin Kisumusta, jossa voisimme yöpyä. Kisumuun ajaa Kendu Baysta kaksi-kolme tuntia, joten yöpyminen on turvallisempaa, kuin pimeällä ajaminen takaisin ilman minkäänlaisia katuvaloja. Kisumussa vaihdoimme rahaa, nautimme uima-altaalla ja kävimme myös tutustumassa kaupunkiin ihmettelemällä toreja ja kauppoja. Ostimme juotavaa, ruokaa ja paikallisia käsityökoruja. Paikalliset myyvät ulkona toreilla vaatteita, niin käytettyjä kuin uusia sekä kaikenlaista muuta tavaraa huonekaluista elektroniikkaan.

9.10.2019

Sää Keniassa vain kuumenee, mitä lähemmäs vuodenloppua mennään. Aamulla ja päivällä on yleensä aurinkoista ja sitten illalla tai yöllä ukkostaa. Aikakäsite täällä on kuitenkin aivan eri, vaikka samaa kellon aikaa Suomen kanssa eletäänkin. On hetkiä, kun tunti tuntuu minuutilta ja minuutti tunnilta. Kuitenkin meillä on jo kuukausi elämää täällä takana ja tuntuu, että aika on mennyt niin nopeasti.

Aikaisemmin kerroimme tutustuneemme Filipiiniläiseen vapaaehtoistyöntekijään, mutta hän jatkoi matkaa tällä viikolla Malawille. Sen kunniaksi kävimme yhdessä hänen ja uuden Kenialaisen naislääkärin kanssa syömässä. Lähdettiin mopoilla Kendu Bay keskustaan ja mentiin jonkin paikallisen hotellin ravintolaan. Tilatiin listalta lihaa ja kanaa, odoteltiin jonkun aikaa, kunnes tarjoilija tulee ja kertoo, että tilauksissa menee vielä yhdestä kahteen tuntia. Hän ehdottaa meille, että voisimme tilata chicken wingsejä, koska ne ovat heti valmiina ja tartumme nälkäisinä tarjoukseen.

Käytiin tällä viikolla tutustumassa myös sairaalan alueella sijaitsevaan peruskouluun. Toteutamme tutkintoomme liittyvän opinnäytetyön koululla. Kävimme sopimassa rehtorin kanssa aikatauluja sekä näyttämässä lupahakemuksen, jonka olemme anoneet Baratonin yliopistolta. Olemme aloittaneet projektin vuoden alussa ja kirjoittaneet tutkimussuunnitelmaa koko viime kevään. Opetimme peruskouluikäisille lapsille perustason ensiaputaitoja kuten haavojen- ja palovammojen hoitoa, joita heille sattuu aivan tavallisessa kasvuympäristössä. Opettaminen oli erittäin palkitsevaa ja kaikki tuntuivat viihtyvän. Opetus tapahtui ulkosalla, koulun pihalla ja se toimi oikein hyvin. Jaoimme luokat osiin, sillä yhteen luokkaan voi mahtua 60 oppilasta helposti. Jätimme koululle omatekemämme kirjan ensiaputaidoista ja jaoimme lapsille värikyniä, teroittimia sekä erilaisia vihkoja.

Aloitettiin tällä viikolla työskentelyt kirurgian osastolla. Kirurgisella osastolla hoidetaan leikkaus- tai jonkin vamman saaneita aikuispotilaita. Lääkärinkierron, lääkehoidon ja muiden täällä tutuksi tulleiden hoitotoimenpiteiden lisäksi olemme päässeet tekemään uutena asiana haavanhoitoa. Aika kirurgisella osastolla menee usein tosi nopeasti. Vuoro aloitetaan rukoilulla ja sitten on hoitajien raportti, jossa käydään kaikki potilaat läpi englanniksi tai swahiliksi tai sitten englanti-swahililla. Tämä pätee kaikilla osastoilla. Yritämme kuitenkin aina kovasti pysyä mukana raportissa ja luemme yleensä vielä raportin jälkeen itse potilastiedot kansioista. Kaikki kirjaukset ja hoito-ohjeet tehdään kuitenkin aina englanniksi.  Raportin jälkeen lauletaan uskonnollisia yhteislauluja potilaille. Osasto on jaettu kahteen osaan, naisiin ja miehiin. Laulujen jälkeen vaihdetaan lakanoita ja annetaan potilaille puhtaita vaatteita. Tämän jälkeen teemme haavanhoitoja ja osallistumme lääkärin kiertoon. Haavanhoidoissa käytetään steriilejä välineitä aivan pienissäkin naarmuissa niin kauan, että haava on ummessa. Haavanhoidoissa käytetään lähes poikkeuksetta joka kerta myös ruskeaa sokeria. Ruskea sokeri kuulemma auttaa haavan paranemisessa.

Kävimme myös tekemässä yhden iltavuoron sairaalan ulkopuolella. Sairaalasta lähtee aina määrättyinä päivinä kuorma-auto lähikyliin niiden luokse, jotka eivät sairaalaan tule välimatkan tai muun syyn takia. Pakkasimme kuorma autoon mukaan neuvolatarvikkeet ja lähdimme kohti Homa Bay:tä. Meitä on matkassa liuta paikallisia opiskelijoita ja vanhempi sairaanhoitaja. Istahdimme kuorma-auton kuljetustilaan puiselle penkille ja ajoimme noin 45 minuuttia tai tunnin kunnes olimme perillä. Tie on kuoppainen ja tavarat liikkuvat kontissa, miten sattuu. Otamme mallia paikallisista opiskelijoista ja pidämme ikkunoissa olevista kaltereista kiinni. Perillä odotti paljon odottavia äitejä sekä äitejä pienten lasten ja vauvojen kanssa. Odottavat äidit pyydettiin vuorotellen kuorma-auton perätilaan ja siellä he kirjattiin potilasasiakirjoihin ylös. Sen jälkeen tehtiin tarkat tutkimukset, millä viikolla raskaus menee ja milloin olisi suunniteltu laskettu aika. Viikot lasketaan tunnustelemalla vatsaa ja haastattelemalla potilasta. Pääsimme itsekin mukaan haastattelemaan odottavia äitejä. Yhden äidin kohdalla ikää kysyttäessä hän osaa kyllä vastata ikänsä, mutta ei ole kuitenkaan täysin varma minä vuonna on syntynyt. Pienen pähkäilyn jälkeen tilanne selviää, että hän on 15. Kuorma-auton ulkopuolella kasatiin erilaisia pisteitä, joissa voi mitata lasten painon ja pituuden sekä antaa rokotteita rokotusohjelman mukaan. Tiedot kirjataan ylös niin potilasasiakirjoihin, kuin lasten omiin vihkosiin, mitkä äidit saavat ensimmäisellä ’’neuvolakäynnillä’’ raskaana ollessaan.

16.10.2019

Hyvää huomenta tai toisin sanoen habari ya asubui! Olemme oppineet ymmärtämään ja puhumaan jotakin perustervehdyksiä sekä kohteliaisuuksia swahiliksi. Mitä kuuluu, on esimerkiksi habari ja siihen vastaamme todella hyvää eli mzuri sana! Jina languni taas tarkoittaa, että minun nimeni on. Aina kun saavumme töihin, kauppaan tai jonkun luokse kylään, meidät toivotetaan tervetulleiksi sanomalla karibu, johon vastaamme asante sana eli kiitos paljon.  Swahilia on helppo suomalaisen kuunnella ja ääntää, sillä sanat lausutaan niin kuin ne kirjoitetaankin. Laulut, joita laulamme aamuisin osastolla jäävät aina soimaan päähämme ja osaammekin jo pari laulua lähes tulkoon ulkoa!

Lapset käyvät tasaisesti kysymässä meitä ulos leikkimään. Olemmekin oppineet muutaman paikallisen leikin ja niihin kuuluvat laulut. Leikimme myös hippaa, piilosta ja rikkinäistä puhelinta englanniksi. Olemme opettaneet lapsille myös Fröbelin palikoiden Huugi-guugi kappaleen, jonka he itseasiassa osaavat lähes ulkoa tansseineen. Lapset myös haluavat aina leikkiä hiuksillamme ja tehdä erinäköisiä kampauksia sekä lettejä.

Aitojen ulkopuolella yhdestä peltikioskista löytyy aivan ihana ompelimo omistajineen. Olemme käyneet teettämässä hänen luonaan hameet yläosineen sekä yhdet kokomekot. Kankaat ovat aivan ihania ja meillä onkin ollut joka kerta valinnanvaikeuksia. Kankaat ovat hyvin värikkäitä ja säihkyvät afrikkalaista tyyliä, niistä jää kivat muistot. Vaatteiden teettäminen maksaa noin 4-8 euroa.

Kävimme paikallisen naislääkärin kanssa vielä toiseen kertaan Victoria-järvellä ihastelemassa auringonlaskua samaan paikkaan kuin silloin muutama viikko sitten. Tällä kertaa päätimme myös syödä jotakin. Paikan ravintolasta sai tilattua kalaa sekä paikallista afrikkalaista ugalia. Kala oli älyttömän hyvää ja varmasti tuoretta. Ugali on maissijauhopuuroa, joka keitetään kiehuvassa vedessä, kunnes se muuttuu koostumukseltaan hieman taikinamaiseksi. Se on väriltään valkoista eikä maistu voimakkaalta, mutta on erittäin hyvää esimerkiksi suolan, chilin ja kanan, kalan tai lihan kanssa. Ateria maksoi noin 2-3 euroa.

Lauantaina eli sapattipäivänä kävimme jälleen kirkossa, jonka jälkeen kävelimme Kendun keskustaan ostamaan hedelmiä, pähkinöitä ja vettä. Kendun keskustaan kävelee noin 30-45 minuuttia. Olimme monen lapsen kuin aikuisenkin silmään selvästi uusi näky ja varsinkin lapset juoksevat ihmettelemään meitä tien varsille. Usein he huutavat mzungu ja vilkuttavat kovasti. Mzungu tarkoittaa siis valkoista ihmistä. Ohikulkumatkalla pysähdyimme katsomaan yhtä ravintolaa, joka näytti kivalta. Omistaja oli erittäin ystävällinen ja tarjosi meille mehua sekä vaihtoi kuulumisia kanssamme. Lupasimme tulla syömään kyseiseen ravintolaan myöhemmin, joten jo seuraavana päivänä suuntasimme lounaalla Kendun keskustaan. Ruoka oli todella hyvää ja tehty paikalliseen tyyliin. Paikallinen tyyli syödä on ilman aterimia. Riisi, päälisuke kastikkeineen ja salaatit syödään siis sormin.

Olemme olleet vielä kirurgisella osastolla ja torstaina kävimmekin katsomassa kolmea erilaista leikkausta. Leikkauspäivät sairaalalla ovat aina torstaina ja sunnuntaina. Osallistuimme yhteen nivus-, yhteen rinta- ja yhteen vatsanalueen leikkaukseen.

22.10.2019

Tällä viikolla palasimme takaisin töihin tutulle ja turvalliselle lastenosastolle. Lastenosasto on tullut meille näiden viikkojen aikana niin tutuksi päivärytmeineen, että meille jo määrätään omia potilaita. Toteutamme omiemme potilaiden lääkärin määräykset ja pidämme lapsipotilaat huoltajineen ajan tasalla hoidosta. Hankaloittavana tekijänä on kuitenkin lääkäreiden ja muiden työntekijöiden käsiala. Tekstit ovat meille niin hankala lukuista, että kysymme yleensä ohjaajalta, lukisiko hän kirjaukset meille ääneen.

Vierailimme yhtenä päivänä kuitenkin jälleen leikkausosastolla. Leikkauksia oli 4, joista katsoimme kaksi. Olimme aamun normaalisti omalla osastollamme töissä ja iltapäivällä lounaan jälkeen menimme leikkausosastolle. Aloitimme päivämme aamulla seitsemältä ja toinen leikkaus päättyi hieman vaille seitsemän illalla, joten päivä oli pitkä, mutta myös erittäin mielenkiintoinen. Kirurgina toimii aina sama mieskirurgi, jota sitten avustaa muutama eri lääkäri. Kirurgi on todella osaava ja hänen työnkuvansa on erittäin laaja, sillä hän hoitaa niin sektioita, sisäelinkirurgiaa kuin ortopediaa pikkuvauvoista aikuisiin.

Sairaalassa on ollut vierailulla viiden päivän ajan muutama kanadalainen hoitaja, lääkäri ja fysioterapeutti. He ovat laittaneet oman pisteen pystyyn yhteen sairaalan tyhjään tilaan. Kanadalaiset tutkivat paikallisten kipeitä niveliä ultraäänikuvauksella ja pistävät tarvittaessa lääkettä suoraan niveleen. Ymmärsimme, että kyse on kulumien ja reuman hoidosta. Jonossa on ollut jokainen päivä paljon porukkaa.

Viime postauksessa puhuimme, että olemme oppineet swahilia. Kuitenkin Keniassa on monia erilaisia omia kieliä ja tällä alueella swahilin lisäksi puhutaan paljon luo:ta. Ihmiset, jotka osaavat swahilia, eivät välttämättä ymmärrä luo:ta ja toisinpäin, vaikka asuvatkin aivan vierekkäin. Luo on selvästi meidänkin korvaamme hankalamman kuuloista ja erilaisia meille vieraita äänteitä on paljon. Myös paikalliset sanovat, että luo:n kieli on haasteellisempaa oppia.

30.10.2019

Kävimme viime viikolla tutustumassa kehitysvammaisten kouluun, joka on aivan tämän sairaalan vieressä. Kehitysvammaisten koulussa oli lapsia suunnilleen 120 ja he myös asuvat koululla. Opettajat on koulutettu avustamaan lapsia heidän yksilöllisissä tarpeissaan. Koululla käy myös fysioterapeutti, joka tekee lasten kanssa erilaisia harjoituksia. Koulussa on myös liikuntasali ja erilaisia apuvälineitä liikkumista varten. Apuvälineitä on rajallinen määrä, joten kaikille lapsille, jotka esimerkiksi tarvitsisivat pyörätuolin, niin ei sitä ole saatavissa. Muutama lapsista liikkuikin omalla tyylillä maassa, joka oli tottakai myös surullinen näky. Lapset olivat kuitenkin iloisia ja koulusta tuli vahvasti tunne, että lapsista välitetään.  Veimme mukanamme maitoa, keksejä ja namia. Jaoimme ne lapsille ja vaihdoimme kuulumisia, kaikki olivat erittäin vastaanottavaisia.

Kerkesimme myös viime viikolla käydä Nakurussa, joka on neljänneksi suurin kaupunki Keniassa. Varasimme Nakurusta viikonlopuksi hotellin, sillä Nakuruun ajaa useamman tunnin, noin neljä – viisi tuntia. Reissun tarkoitus oli käydä Nakurujärven kansallispuistossa ihailemassa flamingoja. Alueella on paljon myös muita villieläimiä. Näimme flamingoja lisäksi kymmeniä antilooppeja, seeproja, paviaaneja, apinoita, puhveleita ja pahkasikoja. Lisäksi näimme strutseja, sarvikuonoja ja leijonia. Luonnonpuisto oli erittäin kaunis.

6.11.2019

Olemme olleet nyt viime päivät tutustumassa päivystyksen toimintaan. Päivystyksen yhteydessä on myös lapsien rokotuspiste, jossa lapset rokotetaan rokotusohjelman mukaan. Rokotuspisteellä seurataan myös lasten kasvua ja terveydentilaa. Päivystyksessä on sekä kiireisiä hetkiä, että hiljaisempia. Joskus joku tulee autokyydillä tai ambulanssilla paikalle ja tarvitsee välitöntä apua. Onneksi kuitenkin suurin osa päivystyksen potilaista tulee paikalle ilman hengenhätää. Olemme päässeet toteuttamaan hyvin kädentaitoja kuten katetrien laittoa, haavahoitoa, kanylointia sekä lihaspistoksia. Kun potilas saapuu päivystykseen hänelle, tehdään tulovaiheen mittauksia sekä haastatteluja. Kaikki kirjaaminen tapahtuu käsin ja potilaiden tietoja dokumentoidaan moniin eri papereihin, tämä on ollut ehdottomasti haasteellisin osuus! Esimerkiksi potilaiden nimet ja osoitteet ovat meille luonnollisesti erittäin hankalia kirjoittaa.

Olemme olleet viime viikonlopun reissussa jälleen! Kenialainen naislääkäri kutsui meidät hänen perheensä kotiin viikonlopuksi. Meidät otettiin hyvin vastaan, hänen äitinsä ja isä olivat erittäin vieraanvaraisia. Tutustuimme lisäksi hänen sisaruksiinsa ja sisarten lapsiin, kaikki asuvat saman pihan ääressä. Lääkärillä on sisaruksia 5 ja heillä kaikilla on lapsia ainakin kaksi tai kolme. Lisäksi heillä oli useita eläimiä kuten kanoja, kukkoja, lehmiä, vuohia, kissoja ja koira. He asuvat siis tilalla, jossa he kasvattavat paljon kaikenlaista. Banaaneja, maisseja, guavaa, mangoja ja avokadoja sekä muista vihanneksia. Vanhemmat asuvat Migori County:ssä, joka on noin 3 tunnin ajomatkan päässä Kendu Bay:sta.

Perhe näytti meille viikonlopun aikana paikkoja Migorista ja kävimme lauantaina myös paikallisessa kirkossa viettämässä sapattia. Kävimme mm. lähialuille moikkaamassa perheen äidin veljeä ja muuta sukua. Migori on muuten tosi lähellä Tansaniaa, joten kävimme katsomassa myös maiden välistä rajaa. Hassua, koska äidin veli asui keskellä maissipeltoja ja siellä raja on merkitty tarkasti kivillä, joissa lukee mikä puoli on minkäkin maan.

Sunnuntaina ennen lähtöä kävimme vielä Isebania border:illa eli virallisella Kenian ja Tansanian rajalla. Virkailija kirjoitti meille lupalapun, että pääsisimme syömään lounasta Tansanian puolelle ilman erillisiä viisumimaksuja.

14.11.2019

Kerkesimme vielä käydä tutustumassa Hope and Kindness nimiseen orpokotiin. Orpokoti sijaitsee aivan lähellä Kendun sairaalaa, noin 15 min ajomatkan päässä. Hope and Kindness on perustettu vuonna 2002 brittipariskunnan Terryn ja Judin toimesta. Emme kuitenkaan nähneet nyt heitä, sillä he olivat omassa kotimaassaan vierailulla näkemässä uutta lapsenlasta. Meidät otti vastaan toinen työntekijä ja itseasiassa alueella työskenteleekin lähes 50 henkilöä. Orpokodissa oli noin 20 lasta ja ikähaarukka sijoittui leikki-ikäisestä melkein täysi-ikäiseen. Tunnelma orpokodissa oli lämmin, lapset ja aikuiset olivat yhtä isoa perhettä. Ihana paikka! Veimme tuliaisiksi orpokotiin tikkareita, jotka maistuivat myöhemmin elokuvaa katseltaessa. Orpokodin alueella oli oma koulu sekä tilavat ja kodikkaat omat että yhteiset tilat lapsille. Myös Terry ja Judi ovat molemmat opettajia ja opettavat itse alueella koululaisia. Orpokoti viljelee myös banaaneita, maissia, kaalia, mangoja ja kasvattaa itse omia kaloja.

Kokeilimme myös sairaala-alueen saunaa ja oli muuten hyvät löylyt! Ystäväksemme tullut naislääkäri joutui lähtemään uuden työpaikan vuoksi, joten pitihän hänelle näyttää, kuinka sauna toimii. Oli niin hauskaa ja ihanan rentouttavaa. Kokeilimme myös alueen ulkosuihkua ja se oli oikein toimiva. Kokkasimme lisäksi illallista vielä kaikki kolme yhdessä. Teimme pizzaa ja se onnistui oikein hyvin. Täytteiksi tuli tomaattia, paprikaa, sipulia sekä yrttejä ja valkosipulia. Jälkkäriksi tietysti vesimelonia, nam!

Meidänkin harjoittelumme on jo loppusuoralla. Tuntuu haikealta jättää jäähyväiset kaikille ihanille ihmisille täällä, jotka ovat ottaneet meidät siipiensä suojaan ja tehneet olomme kodikkaaksi. Meillä on ollut aivan ikimuistoisia hetkiä täällä. Voimme ehdottomasti suositella harjoittelun tekemisiä kv-vaihdossa kokemamme perusteella. Kliinisiä sairaanhoitajan taitoja ei ehkä opi niin paljon, kuin suomessa, mutta omien arvojen sekä oletuksien kanssa pääsee haastamaan itseään. Matkailu avartaa ja kv-vaihto on avartanut näkemystämme myös tulevaan ammattiimme, vain positiivisesti. Olemme oppineet myös erittäin paljon kulttuurista.

Meillä ei ole antaa kyseiseen vaihtokohteeseemme mitään erityisiä vinkkejä. Majoitus järjestyi koulun kautta ja terveydenhoitaja auttoi rokotteiden sekä malarianestolääkkeiden kanssa. Mietimme käytännön asioita täällä ja jotain, mitä ei tullut ajateltua itse niin mukaan kannattaa pakata reilusti käsidesiä, tiskiharjan ja tiskiainetta sekä erillisen käsipyyhkeen mihin kuivata kädet. Myös rahaa kannattaa vaihtaa jo suomessa reilummin, koska kaikki ostokset ja vuokran maksut hoidetaan käteisellä.

Antaisimme arvosanaksi kokemukselle ehdottomasti 5.