Työharjoittelussa SOS-Menschenrechte järjestössä

Opiskelen sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Päädyin tekemään moninaisuus ja monikulttuurisuus harjoitteluni Itävaltaan, Linzin kaupunkiin. Harjoittelupaikkani oli SOS-Menschenrechte niminen ihmisoikeusjärjestö. Järjestön pääasiallinen tehtävä oli majoittaa turvapaikanhakijoita asuntolaansa, jossa oli n. 70 asuinpaikkaa. Tein harjoittelun yhteistyössä Diakin yhteistyökumppanin, Fachhochschule Oberösterreichin kanssa.

Asuntolaa voisi verrata suomalaiseen vastaanottokeskukseen, sillä oikeastaan se toimi lähes samoilla periaatteilla, kuin vastaanottokeskus. Itävallassa systeemi vain on hieman eri, turvapaikanhakijat majoittuvat prosessin ajaksi tällaisiin pienempiin järjestöjen ja kuntien ylläpitämiin asuntoloihin. Asuntolan alakerrassa oli yhteiskeittiö, saksanluokka sekä toimisto. Muut kolme kerrosta olivat asuinhuoneita. Ensimmäisessä asuinkerroksessa asuivat talon naiset (8 henkilöä) ja pienessä soluasunnossa kahdeksan alaikäistä, yksin tullutta turvapaikanhakijaa. Kahdessa seuraavassa kerroksessa asui täysikäisiä miehiä.

Harjoitteluohjelmaani kuului periaatteessa päivittäisiin rutiineihin osallistuminen. Tämä sisälsi joskus ns. ”talkkarihommia” sivarin kanssa, joskus toimistossa esim. taskurahan maksamista ja asukkaiden neuvomista ja auttamista, esim. lääkäriajan varaamisessa. Oikestaan todella vaihtelevasti töitä. Järjestimme myös harjoittelupaikassani hätämajoitusta turvapaikanhakijoille, joilla ei ollut majapaikkaa ja jotka olisivat joutuneet kadulle nukkumaan ja osallistuin tähän hätämajoitukseen aktiivisesti. Tähän liittyen myös maahanmuutto- ja turvapaikanhakuprosessi Itävallassa tuli minulle melko tutuksi, sillä kävin usein heidän kanssaan ilmoittamassa heidät maistraattiin ja ns. aloittamassa turvapaikanhakuprosessin heidän kanssaan.

Osallistuin paikallisella ammattikorkeakoululla (Fachhochschule Oberösterreich) myös harjoitteluun liittyvän seminaariin, jossa lähinnä reflektoitiin harjoittelua (muut osallistujat olivat tehneet harjoittelunsa jo kesällä). Seminaarin ja harjoittelun lisäksi osallistuin vielä entisen asukkaan pitämälle kymmenen kerran Arabian kurssille ja viikonloppuisin tutustuin Itävaltaan reissaillen. Siinähän tuo kolme kuukautta meni melko nopeasti…

Koen että Itävalta ja SOS-Menschenrechte oli minulle täydellinen valinta harjoittelukohteeksi. Viihdyin todella hyvin ja oli mukava huomata, että pystyin työskentelemään saksan kielellä ilman ongelmia. Tämä oli ehkä henkilökohtaisesti yksi suurimmista ilonaiheistani harjoitteluni suhteen.

Tutustuin myös useimpiin asukkaisiimme ja vietimme joidenkin kanssa myös vapaa-aikaa. Oli kiva päästä tutustumaan esimerkiksi Syyrialaiseen kulttuuriin. Koen että näiden uusien tuttavuuksien ja muutenkin hyvien kokemuksien kautta, olen saanut lievennettyä joitakin ennakkoluuloja joita minulla ehkä oli. Vertailin melko paljon omia kokemuksiani esimerkiksi suomen median artikkeleihin turvapaikanhakijoista, jotka valitettavan usein tuntuivat olevan negatiivisia. Omaksi ilokseni huomasin, että itse on kokenut oloani kertaakaan esimerkiksi uhatuksi tai ahdistelluksi, vaikka suurin osa asukkaistamme olikin miespuolisia. Mediasta on voinut tässä viimeaikoina saada vähän toisenlaisen käsityksen…

Hetkeäkään en vaihtaisi pois tästä harjoittelukokemuksesta! Suosittelen Itävaltaa lämpimästi!

Käytännön asiat

Asuntoa kannattaa etsiä ajoissa. Jos lähdet harjoitteluun yliopiston tai ammattikorkeakoulun kautta, voit hakea opiskelija-asuntoa. Vuokra itselläni oli n. 260€ kuukaudessa. Tähän sisältyi vesi, sähkö ja netti. Takuuvuokra (300€) tuli maksaa etukäteen. Opiskelija-asunnot vaihtelevat: itselläni oli pelkkä oma huone ja käytävallä oli yhteiskeittiö ja suihku (?!). Hieman kalliimpaa vuokraa kohden, saa myös sen oman suihkun huoneeseensa, mutta nämä asunnot menevät melko aikaisin. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sivuilta löytyy linkkejä opiskelija-asuntojen tarjoajille. Älä epäröi kysyä apua paikallisen koulun International Officelta asuntoasioissa. Itse sain sieltä apua, jos ongelmia meinasi ilmetä.

Itse lensin Helsingistä Müncheniin, josta jatkoin junalla Linziin. Muita vaihtoehtoja on lentää Helsingistä Frankfurt am Mainin kautta Linziin (matkustusaika voi olla kuitenkin melkoinen) tai lentää Wieniin ja mennä sieltä junalla Linziin. Lennot Wieniin ovat usein kalliimpia kuin Müncheniin, mutta Wienistä pääsee edullisesti Linziin. Kannataa tutustua eri vaihtoehtoihin ja olla tässäkin suhteessa ajoissa.

Supermarketeista saa Prepaid-liittymiä, jonka ainakin itse totesin toimivaksi. Sim-kortti ja aloituspaketti maksoi yhteensä 10€ ja kaupasta sai ostaa 10€ ja 20€ latausarpoja. Itselläni 10€ lataus kesti lähes koko harjoitteluni ajan. Mobiilidata sisältyy. Ohjeet asennuksesta jne ovat kyllä kaikki saksaksi…

Kun rekisteröidyt Linzin asukkaaksi ja sinulla on todistus esimerkiksi koululta, että olet siellä opiskelijana, saat Aktivpass- kuukausilipun. Lippu maksaa 10€ ja saat käyttää sillä rajattomasti Linzin julkista liikennettä. Itävallassa on äärimmäisen helppo kulkea junalla paikasta toiseen. Kaksi suurinta junayhtiötä ovat ÖBB (Österreichische Bundesbahn) sekä WESTbahn. Itse ostin ÖBBn alennuskortin, maksaa 19€ ja on voimassa vuoden. Sillä saa -50% netistä ostettujen lippujen hinnoista, sekä -45% lipunmyyntipisteestä ostetusta lipusta. WESTbahnilla ei tietääkseni moista korttia ole, mutta hinnat ovat muuten alhaisia. WESTbahnilla pääsee n. 18€ Wieniin, 9€ meno ja 9€ paluu. WESTbahn ei kuitenkaan liikennöi koko Itävallassa, vaan vain Wienin, Linzin ja Salzburgin välillä.

Itävaltalaiset ovat ystävällisiä ja koin ainakin itse että myös erittäin avuliaita. Itävallassa puhutaan saksaa, suurimmissa kaupungeissa myös jonkin verran englantia. Aina ei ole kuitenkaan sanottu, että englannilla pärjäisi. Esimerkiksi muut suomalaiset vaihtarit kertoivat että asunnon kanssa oli ollut ongelmia, koska toimistossa ei puhuttu englantia ja vaihtarit eivät puhuneet saksaa. Saksan osaamattomuus ei kuitenkaan ollut ylitsepääsemätön ongelma harjoittelun kannalta. Ota yhteyttä International Officeen kohdekoulussa ja kysy asiasta.

Kanna mukanasi käteistä. Osa kaupoista hyväksyy kortit, toiset eivät. Joskus myös riippuu ostoksen hinnasta, käykö kortti vai ei. Helpoimmalla pääsee, kun pitää aina jonkin verran käteistä mukana.
Hintataso Itävallassa on jonkin verran Suomea halvempi. Ulkona syöminen ja ruokakauppakustanukset olivat halvempia. Muista myös, että ravintoloissa olut on halvempaa kuin vesi 😉

HUOM! Itselläni on kokemusta käytännön asioista vain Linzistä. Esimerkiksi julkinen liikenne ja sen hinnat saattavat poiketa riippuen siitä, missä päin Itävaltaa olet.