“Löysin koulutuksen avulla uusia näkökulmia työhöni”
Helena Mäkinen, asiakas- ja palveluohjauksen erikoistumiskoulutus
Sairaanhoitaja Helena Mäkinen opiskelee Diakin asiakas- ja palveluohjauksen erikoistumiskoulutuksessa.
“Luottamus auttaa potilasta tulemaan vastaanotolle”
Helena Mäkisen ura alkoi jo vuonna 1981 kylvettäjänä infektio-osastolla Auroran sairaalassa Helsingissä. Valmistuttuaan vuonna 1987 sairaanhoitajaksi, oli Helenalla uravalinta kirkkaana mielessä: hän halusi infektio-osastolle töihin hoitamaan HIV- ja muita tartuntatautipotilaita.
Työpaikan siirryttyä Auroran sairaalan infektiopolille verkostosairaanhoitajaksi myös asiakaskunnan rakenne muuttui: asiakkaiksi tulivat niin sanottu haavoittuva väestö, eli päihteiden käyttäjät ja –kuntoutujat, mielenterveysongelmaiset, vangit sekä ulkomaalaistaustaiset, kuten turvapaikanhakijat, paperittomat ja kidutetut. Heitä yhdistää HIV-tartunnan lisäksi tarve tehostetulle tuelle. Nykyisin yhteispoliklinikka, jolla Helena työskentelee, sijaitsee Kolmiosairaalassa Helsingin Meilahdessa.
– Työnkuvaani kuuluu asiakkaiden hoitoon sitouttamisen tukemista. Yhteistyössä potilaan ja hänen verkostonsa kanssa yritämme raivata esteitä, jotka heikentävät elämänlaatua, kertoo Helena.
Potilaan ja hoitajan välinen luottamuksellinen suhde on tärkeässä roolissa asiakastyössä. Luottamuksenosoituksena Helena kokee sen, että potilaat ottavat yhteyttä ja tulevat vastaanotoille vaikka monella on taustasta johtuen pelkoja viranomaisia kohtaan.
“Ajattelin, että voisi olla hyvä syventää ja oppia teoriaa”
Helena löysi Diakin erikoistumiskoulutuksen etsiessään jatkokoulutusmahdollisuuksia. Harkinnassa oli jopa ulkomaille lähteminen, sillä monen vuoden työrupeaman jälkeen hän kaipasi vaihtelua ja uusia haasteita työarkeen.
Koulutuksen aihepiiri, asiakas- ja palveluohjaus, ja erityisesti ohjauksellinen työtapa ovat tuttuja käytännön tasolta, mutta teoriapuolella Helena koki, että on vielä paljon opittavaa.
– Ajattelin, että voisi olla hyvä syventää ja oppia teoriaa, ja tehdä vielä enemmän potilaan ohjaamiseksi omassa työssäni. Tuntuu, että siinä on vielä paljon oppimista, kertoo Helena.
Diak valikoitui kouluksi, koska Helena tunsi Diakin jo entuudestaan HIV-verkostoista.
– Tuntui, että meillä oli jo jotain yhteistä, Helena naurahtaa.
“On ollut hienoa päästä vaihtamaan ajatuksia eri alojen edustajien kanssa”
Tammikuussa 2020 alkanut koulutus toteutettiin yhteistyössä Diakin, Laurean, Arcadan ja Metropolian kanssa, ja Helena kehuu koulutuksen olleen antoisa.
Lähipäivinä opiskelutovereitaan tavatessa hän yllättyi siitä, miten vähän sairaanhoitajia oli mukana. Helena huomasi, että pelko siitä, miten hän sairaanhoitajana sopisi porukkaan, oli aiheeton.
– Sosiaalityöntekijä on tärkeä työpari etenkin haavoittuvassa asemassa olevien potilaiden ohjaamisessa. Koulutuksessa opin ymmärtämään sosiaalityöntekijän näkökulmaa entistä paremmin. On myös ollut hienoa päästä vaihtamaan ajatuksia eri alojen edustajien kanssa, Helena summaa.
Helena arvosti koulutuksessa sitä, että mukana oli runsaasti luennoitsijoita ja asiantuntijoita:
– Luennoitsijat ovat olleet tosi hyviä, ja heiltä saatu oppi vahvistaa sitä, minkä jo osittain tiedän käytännön tasolta. Opettajat ovat helposti lähestyttäviä ja mukavia.
Koulutukseen kuului myös omatoimista opiskelua, joka tuntui välillä vaativalta työn ohessa suoritettavaksi.
– Etätehtävät tuntuivat helpoilta, kun aihepiiri oli tuttu, mutta niiden eteen joutui tekemään paljon työtä. On ollut hienoa huomata, että koulutuksen aihepiirit, kuten robotiikka ja digitalisaatio, ovat jääneet mieleen pyörimään. Olen löytänyt näihin aiheisiin yhtymäkohtia omasta työstäni.
– Kaikenkaikkiaan olen kiitollinen tästä koulutuksesta. Vaikka se vei aikaa, uskon että antaa takaisin, Helena kertoo.
– Meillä HUSissa voi omalla tasollaan soveltaa erikoistumiskoulutuksessa saatuja oppeja omaan työhön ja saada uusia ideoita siitä, miten kannattaa asiat tehdä tulevaisuudessa, jatkaa Helena.
“Ymmärrys on kasvanut siitä, miten potilasta voi opastaa eteenpäin hoitopolulla”
Yksi koulutuksen konkreettisista hyödyistä Helenalle on se, että hän on löytänyt uusia tapoja tehdä asioita työssään, ja saanut teoreettista vahvistusta olemassa oleviin toimintatapoihin.
– Ymmärrys on kasvanut siitä, että potilasta voi opastaa eteenpäin hoitopolulla, ja että voi selvittää hänen asioitaan laajemminkin. Voi esimerkiksi etsiä potilasta hyödyttäviä palveluja jopa niin konkreettisella tasolla, että millä kulkuneuvoilla toimipisteeseen pääsee. Se vie välillä paljon aikaa, mutta maksaa itsensä takaisin, koska silloin potilas saa tarvitsemansan kokonaisvaltaisen tuen.
Moni potilas tarvitsisi arkeen “saattajan”, jotta osaa suunnistaa sote-polulla oikein.
– Ohjaan potilaita paljon kolmannen sektorin vertaistuen palveluihin. Ne ovat helposti saavutettavissa, kun potilaalla vain on tieto asiasta, Helena jatkaa.
Helena kokee, että koulutuksesta on hyötyä kaikille potilaiden tai asiakkaiden kanssa työskenteleville, joilla on jo vähän työelämäkokemusta takana.
– Ajattelin juuri aamulla töihin kävellessä, miten tärkeää olisi, että me kaikki sote-alan ammattilaiset katsoisimme välillä oman erikoisalamme ulkopuolelle, jos huomaamme, että jokin asia ei suju.
– Toivon, että ottaisimme koppia potilaasta kokonaisvaltaisesti ohjaamalla hänet tarvitsemansa avun äärelle. Voimme välillä tehdä jotain, mikä tuntuu oikealta, ihmisen parhaaksi, hänen auttamisekseen eteenpäin. Parasta omassa työssä on, kun huomaa ihmisen tekevän asian itse, ilman apua.