”Halusin oppia käyttämään ruotsia paremmin”
Riina Kaskinen, 22, kaksikielisen (suomi–ruotsi) sairaanhoitaja (AMK) -tutkinnon opiskelija
Olen aina ollut kiinnostunut hoitoalasta, ja ihmiset ovat sanoneet minulle, että sopisin alalle luonteeni puolesta. Muistan miettineeni yläasteella, suorittaisinko lähihoitajatutkinnon lukion ohessa. Jälkikäteen olen ollut iloinen, etten tehnyt niin. En silloin vielä ollut valmis hoitoalaan.
Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan erityispedagogiikkaa Turkuun. Opiskelin siellä pari vuotta, mutta jo ensimmäisestä vuodesta alkaen jokin tökki. Itse aihe on mielenkiintoinen ja pidän kasvatustieteistä, mutta opetusmetodit eivät sopineet minulle. Minulle ei myöskään hahmottunut, mitä voisin tehdä tutkinnolla. En ollut varma, haluaisinko erityisopettajaksi.
Keväällä 2020 bongasin tämän kaksikielisen sairaanhoitajakoulutuksen Opintopolusta. Olin kuullut hyvää Diakista, ja erityisesti koulutuksen kaksikielisyys kiinnosti minua.
”Olen saanut tsemppiä ruotsin puhumiseen”
Aloitin ruotsin opiskelun ala-asteella. Olen aina tykännyt ruotsista, ja minulla on suomenruotsalaista sukua. Halusin pystyä käyttämään kieltä paremmin. Kirjallinen taitoni on hyvä, mutta halusin parantaa erityisesti suullista osaamistani. Olen aika ujo puhumaan ruotsia, mutta olen saanut opinnoissa ihanasti tsemppiä siihen. Meillä oli vähän aikaa sitten ryhmäesitys seminaarissa. Esityksen jälkeen sain Zoomin välityksellä kommentteja, että vitsi miten hyvin puhuit ruotsia. Moni tietää, että se on ollut minulle vaikea juttu.
Opinnot ovat aika lailla puoliksi suomeksi ja ruotsiksi. Suomenkielinen opetus järjestetään Diakissa ja ruotsinkielinen Arcadassa. On ollut kiva pystyä hyödyntämään molempien tiloja, sillä puitteet ovat kummassakin koulussa hyvät.
Opetuksen seuraaminen ruotsiksi vaatii vähän enemmän itseltä, mutta materiaalit löytyvät yleensä myös suomeksi. Se on helpottanut opiskelua. Harjoittelen ruotsin kieltä lukemalla, että alan sanasto tulee tutuksi.
Ruotsiksi pidetyt anatomian ja fysiologian kurssit olivat todella haastavia. Mutta ne olivat haastavia myös opiskelijoille, joille ruotsi on äidinkieli!
”Vanhustyö on vienyt mukanaan”
Kun aloitin opinnot, olin varma, että tulen työskentelemään lasten ja nuorten parissa. Jännitin ensimmäistä harjoitteluani, joka oli hoivakodissa. Vanhustyö tuntui siinä vaiheessa vieraalta, mutta nyt opintojen edetessä se on vienyt mukanaan.
Vanhustyössä minut yllätti, kuinka hyvin lopulta pärjäsin ikäihmisten ja muistisairaiden kanssa. Omalla isovanhemmallani on ollut muistisairaus, ja se on tuntunut pahalta. Olin varma, että en pystyisi olemaan tilanteissa. Mutta yllätyin itsekin siitä, kuinka luontevalta työskentely tuntui. Sain palautetta, että olen rauhallinen ja empaattinen hoitaja. Olin ihan satavarma, että tällaiseen minusta ei ole, mutta huomasinkin pärjääväni. Se oli iso oivallus, ja se lisäsi uskoa itseeni.
Olen tehnyt nyt useamman harjoittelun vanhustyössä ja ollut myös kesätöissä hoivakodissa. Haluan tulevaisuudessa tehdä töitä Suomessa, mutta olisi kiinnostavaa työskennellä vaikka kesän verran Ruotsissa.
Uran kannalta on hyödyllistä, että osaa molemmat kielet hyvin, koska ruotsinkielisistä hoitajista on erityisen suuri pula. Potilaan on myös aina hyvä saada hoitoa omalla äidinkielellään.
Teksti ja kuva: Mikael Helenius