Opiskelijat selvittivät koronan vaikutuksia mielenterveyskuntoutujien hyvinvointiin

Suvi Simonen ja Juulia Viljanen valitsivat opinnäytetyönsä aiheen kiinnostuksestaan tulevaisuuden mielenterveystyötä kohtaan. Molemmat ovat taustaltaan lähihoitajia.

– Valitsimme molemmat syventäviksi opinnoiksi mielenterveys- ja päihdetyön. Koronakriisin alettua jo opintojemme alussa keväällä 2020 aloimme pohtimaan, mitkä ovat pandemian pitkän tähtäimen vaikutukset ihmisten psyykkiseen hyvinvointiin, Simonen ja Viljanen kertovat.

He ryhtyivät etsimään aiheeseen sopivaa työelämäkumppania keväällä 2021 ja tekivät tärkeän havainnon, joka lopulta vaikutti myös opinnäytetyön aiheen valintaan.

– Saimme huomata, että monet toimijat olivat ylikuormittuneita ja kiireisiä, sillä koronaviruksen lisäämä ahdistus näkyi palveluiden kysynnän kasvuna. Myös palveluiden nopea siirtyminen etämuotoisiksi lisäsi toimijoiden kiirettä, Suvi Simonen kertoo.

Koronapandemia lisäsi mielenterveysriskejä

Yhteistyökumppaniksi löytyi nuorten mielenterveyskuntoutujien parissa toimiva Leikkiväki ry. Vuonna 2003 perustetun yhdistyksen tavoitteena on aikaansaada mielenterveysongelmista toipuvien nuorten elämässä positiivinen muutos, joka ohjaa nuoria hahmottamaan omia mahdollisuuksiaan tulevaisuudessa.

Opinnäytetyössä haastateltiin 18–30-vuotiaita mielenterveyskuntoutujia, jotka osallistuvat Leikkiväki ry:n toimintaan. Haastattelumateriaalia peilattiin koronapandemian mielenterveysvaikutuksista saatavilla olevaan kansainväliseen tutkimukseen.

Opinnäytetyön tulokset korreloivat kansainvälisen tutkimustiedon kanssa siinä, kuinka koronapandemia on vaikuttanut heikentävästi erityisesti niiden henkilöiden mielenterveyteen, joilla on jo edeltävästi mielen hyvinvoinnin haasteita. Sosiaalisella eristäytymisellä on suuri negatiivinen vaikutus ihmisten psyykkiseen vointiin. Koronapandemia aiheuttaa suuren riskin aikaisempien ongelmien pahenemiselle ja uusien syntymiselle.

– Haastateltavien vastaukset nostivat esille ahdistuneisuutta, huolta omasta ja läheisen terveydestä, masentuneisuutta, yksinäisyyttä, eristäytymistä, rutiinien puutetta sekä mielenterveyshäiriöiden pahenemista. Oli kiinnostavaa todeta, kuinka samanlaisiin tuloksiin päädyimme aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna, Viljanen ja Simonen kertovat.

Haastatteluaineistosta piirtyi esiin myös tutkimustuloksia, jotka eivät erotu näkyvästi kansainvälisessä vertailututkimuksessa.

– Moni vastaajista koki esimerkiksi maskin suojana. Moni toi esille myös henkilökohtaisen tilan tärkeyttä, julkisten paikkojen pelkoa sekä stressiä siitä, toimiiko oikein ja ohjeiden mukaisesti. Osa vastaajista koki eristäytymisen huojentavana ja koki syyllisyyttä omasta mielen sairaudestaan. Ehkä näissä vastauksissa on nähtävissä jotain hyvin suomalaista, Juulia Viljanen pohtii.

Mielenterveyspalveluiden merkitys suuri

Haastatteluvastaukset vahvistivat Simosen ja Viljasen käsitystä siitä, miten tärkeitä kolmannen sektorin palvelut ovat olleet pandemian aikana.

– Mielenterveyspalvelujen saatavuuden paraneminen on tärkeää ja palvelujen tuottamisessa on keskeistä kuulla mielenterveyskuntoutujia. Kolmannen sektorin palvelut ovat hyvin tärkeitä kriisiaikana. Fyysisiä ja virtuaalisia kohtaamispaikkoja tarvitaan jatkossakin yksinäisyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi sekä tuomaan mielekästä struktuuria kuntoutujan elämään.

Opinnäytetyö ”Oon nähnyt yhtä ystävää koko pandemia-aikana” – Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia koronapandemiasta on luettavissa Theseuksessa.