Szilvia Simon-Nagy: “Hanketyössä parasta on toisten antama kannustus ja motivointi”

Miten kiinnostuit hanketyöstä?

Hanke, johon tulin mukaan harjoittelijana oli minulle jo ennestään tuttu. Hanke pyöri kampuksella, jossa opiskelin ja minulla oli hankkeen yhteystiedot tallessa. Oli erittäin helppoa ottaa yhteyttä ja kysellä harjoittelumahdollisuudesta. Hankkeen aihepiiri on monikulttuurisuus, mikä on itselleni hyvin läheinen asia muun muassa oman taustani vuoksi. Suomessa asuessani olen aina toiminut monikulttuurisuuskysymysten parissa, niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Ajattelin, että hankeharjoittelussa voisin oppia aiheesta lisää ja toisaalta hyödyntää omaa monikulttuurisuusosaamistani ja myös verkostoani.

Mikä hanketyössä yllätti harjoittelusi aikana?

Ehkä se, että hanketyöskentely sisältää todella paljon suunnittelua ja valmistelua, varsinkin silloin kun osatoteuttajia on monta, ja kaikkien intressit ja aikataulut ja monet muut asiat pitää sopia yhteen. Tämän takia voi tuntua siltä, että asiat etenevät hitaasti. Olen kulttuurista, jossa työskentelytapa useimmiten on sellainen, että siinä on enemmän tilaa improvisaatiolle ja viime hetken ratkaisulle.

Pääsitkö opiskelijana vaikuttamaan hankkeiden sisältöön?

Vaikka olin opiskelijan roolissa, alusta lähtien minusta on tuntunut, että kuulun joukkoon. Hankkeen tavoitteena on edistää monikulttuurisuuden toteutumista ja kehittää kulttuurienvälistä osaamista satakuntalaisilla työpaikoilla. Olen ollut mukana käytännössä kaikissa hankkeen kokouksissa. Kokouksissa muun muassa suunnittelimme ja valmistelimme hanketilaisuuksia. Osallistuin myös hankkeen viestintätiimin toimintaan. Sain aina tilaisuuden jakaa omia näkemyksieni ja mielipiteitäni asioista ja niitä pidettiin yhtä tärkeänä, kuin varsinaisten työntekijöiden.

Mieleen jäi hyvin voimakkaasti ja parhaana muistona eräs hanketilaisuus, jota järjestimme ammattilaisille, jotka työssään kohtaavat maahanmuuttajia henkilöitä, joko asiakkaana tai työkaverina. Olimme suunnitelleet ja valmistelleet tilaisuutta kahdestaan toisen hanketiimin työntekijän kanssa täysin tasavertaisina osapuolina, ja toteutuksesta päävastuu oli selkeästi minulla. Eli kyllä, opiskelijana pääsin hyvin paljon vaikuttamaan hankkeen sisältöön.

Miten päädyit hanketyöhön harjoittelun jälkeen?

Harjoittelun päättyessä minulle tarjottiin osa-aikatyötä projektityöntekijänä samassa hankkeessa, jossa olen suorittanut harjoittelun. Otin tämän tarjotun työn ilomielin vastaan. Alussa työskentelin pienemmällä tuntimäärällä mutta myöhemmin tuntimäärä kasvoi. Työskentelin kyseisessä hankkeessa 1,5 vuotta, jonka jälkeen siirryin Diakin toiseen hankkeeseen. Uudessa hankkeessa roolini on muuttunut, olen siinä projektikoordinaattorina. Uusi rooli on tuonut mukanaan uusia vastuutehtäviä. Vastaan paitsi sisällön tuottamisesta, myös Diakin osatoteutuksen hankehallinnollisista asioista. Ja tähän uuteen tehtäväalueeseen saan hyvää tukea ja perehdytystä diakilaisilta työkavereilta.

Mikä hanketyössä on parasta?

Pidän tärkeänä korostaa, että koko harjoittelujakson aikana sain sparrausta ja kannustusta, joka motivoi ja innosti minua. Minulle annettiin vastuutehtäviä, mutta minua ei jätetty yksin niiden kanssa. Sain aina tilaisuuden jakaa omia näkemyksiäni ja mielipiteitäni asioista ja niitä pidettiin yhtä tärkeänä kuin varsinaisten työntekijöiden. Koen, että hankeharjoittelun myötä olen päässyt kehittymään niin ammatillisesti kuin myös henkilökohtaisesti.

Millaista osaamista tai asiantuntijuutta hanketyössä tarvitaan?

Omatoimisuus ja kyky suunnitella omaa työskentelyä ovat keskeisiä taitoja. Toisaalta hanke on myös tiimityötä, eli tiimityöskentely- ja vuorovaikutustaitoja tarvitaan myös. Kokouskäytännöt ja verkkokokouskäytännöt ovat hankkeissa arkipäiväisiä asioita, ja niissä olen saanut harjoittelun aikana jonkinlaista itsevarmuutta. Esiintymisvarmuuteni on myös tullut paremmaksi. Olen päässyt vahvistamaan ja kehittämään osaamistani verkostoitua ja vaikuttaa maahanmuuttotyön kentällä työelämän edustajien kanssa.

Opiskelun myötä olen harjoitellut paljon teorian peilaamista käytäntöihin sekä omiin kokemuksiin ja mielipiteisiin. Olen ”joutunut” tietoisesti tarkastelemaan mitä mieltä olen asioista. Koen, että tämä ammatti-identiteetin kasvuun kuuluva reflektio on kehittynyt myös harjoittelun aikana.

Mitä hanketyö on opettanut?

Olen oppinut muun muassa, että hankemaailmassa ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. Hanke on kehittämistyötä, jossa on mahdollisuus kokeilla eri asioita ja ratkaisuja. Jotkut ratkaisut ovat oikeasti toimivia ja toisista otetaan enemmän opiksi.

Miksi kannattaa tehdä osa opinnoista Diakin kehittämishankkeissa?

Hankkeen kautta on mahdollista tutustua hanketyöskentelytapoihin, josta on hyötyä myöhemmin työelämässä. Hankkeita kun on monella alalla ja työpaikalla nykyään. Hankkeen puitteissa jo opintojen aikana saa tutustua työelämätahoihin ja rakentaa ammatillista verkostoa tulevaa työllistymistä ajatelleen. Kehittämishankkeet ovat työelämälähtöisiä, joten niiden kautta saa ajankohtaista tietoa työelämän kehittämistarpeista paljon tehokkaammin ja aidommin, kuin vain kuuntelemalla niistä oppitunneilla.