”Ihanaa että voi opiskella kotoa käsin!”

Diak Itä-Suomi on Diakonia-ammattikorkeakoulun liikkuva koulutus- ja kehittämisyksikkö, joka tuo opinnot opiskelijaa lähelle Itä-Suomessa. Opinnoilla on myös vahva kytkös työelämään. Diakonista hoitotyötä opiskelevat Minna Pakarinen ja Matti Muukkonen ovat tyytyväisiä valintaansa.

Kontiolahdelta Joensuun läheltä kotoisin oleva Minna Pakarinen aloitti sairaanhoitaja (AMK), diakonisen hoitotyön opinnot Diak Itä-Suomen liikkuvalla kampuksella syksyllä 2023. Koulutuksen lähiopetus järjestetään Joensuussa.

– Kun opiskelutapa ei ole paikkaan sidottu, niin se on helppo sovittaa omaan elämäntilanteeseen. Asun maatilalla ja minun on hankalaa olla pitkiä jaksoja poissa tilalta. On ihanaa, että voi kotoa käsin opiskella!

Etäopiskelu ei tuota Pakariselle vaikeuksia, sillä korona-aikana etätyöskentely ehti tulla tutuksi.

Mahdollisuus opiskella lähellä kotia oli myös samalla kurssilla opiskelevalle Matti Muukkoselle syy aloittaa opinnot juuri Diak Itä-Suomessa.

– Asun Savonlinnassa ja muut Diakin kampukset ovat kauempana. Viime syksynä opinnot pystyi aloittamaan Joensuussa ja pääosa opiskelusta on vielä etänä. Jos tätä mahdollisuutta ei olisi ollut Itä-Suomessa näinkin lähellä minua, niin en olisi näitä opintoja aloittanut lainkaan.

Sekä Pakarinen että Muukkonen ovat molemmat viisikymppisiä alanvaihtajia.

Minna Pakarinen on varsinainen moniosaaja. Hän on maanviljelijä, kosmetologi ja optinen myyjä optikkoliikkeessä.

Muukkonen on koulutukseltaan metsätalousinsinööri. Hänellä on takanaan monipuolinen ura metsätalouden parissa.

– Päivääkään en ole tehnyt sotealan töitä ennen tätä syksyä, olen siis ihan totaalinen alan vaihtaja!

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, voi kumpikin lisätä muutaman vuoden kuluttua ansiolistaansa sairaanhoitajan ja diakonissan ammatit.

Alanvaihtajia Itä-Suomesta

Diak Itä-Suomen kehitystyössä mukana ollut kirkon alan lehtori Päivi Thitz opettaa sairaanhoitaja-diakonissa-koulutuksen ryhmää, joka aloitti Joensuussa syksyllä 2023.

20 opiskelijan ryhmässä lähes kaikki ovat jo pidempään työelämässä joko sote- tai muulla alalla työskennelleitä alan vaihtajia. Joukosta löytyy vain muutama nuorempi pelkästään ylioppilastaustainen opiskelija. Suurin osa tekee töitä opintojen ohella.

Thitzin mukaan monelle opiskelijalle on yllättävänkin tärkeää, että koulutus sijoittuu lähelle, vaikka pääosa koulutuksesta toteutuukin monimuotoisesti verkossa ja lähipäiviä on vain vähän.

– Alueellisuus on rohkaissut sellaisiakin opiskelijoita lähtemään mukaan, jotka eivät voi tai ole halukkaita muuttamaan esimerkiksi parin sadan kilometrin päähän. Tässä syksyllä aloittaneessa ryhmässä runsas puolet opiskelijoista on Joensuusta tai muualta Pohjois-Karjalan itäiseltä reuna-alueelta.

Alueellisuudesta on muun muassa se etu, että opiskelija voi olla jokseenkin varma siitä, että harjoittelupaikat samoin kuin myöhempi työpaikkakin löytyvät samalta alueelta.

Diak Itä-Suomen toiminta-alueeksi on määritelty Itä- ja Keski-Suomen alue. Kirkollisessa koulutuksessa mukana on Mikkelin, Kuopion ja Lapuan hiippakuntien seurakuntia. Uutta koulutusta suunniteltaessa päätetään joka kerta erikseen, missä lähiopetus järjestetään.

Lähipäiviä, zoomluentoja ja itseopiskelua

Minkälaista Diak Itä-Suomessa opiskelu sitten käytännössä on?

– Meillä on lähiopetuspäiviä neljästä yhdeksään kappaletta lukukaudessa, sitten on zoomluentoja sekä puhtaasti itseopiskelua, Matti Muukkonen kertoo.

Lähipäivinä opetellaan sairaanhoitajan tehtäviä vaikkapa erilaisissa taitopajoissa. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Riveria on tarjonnut lähiopetukselle laadukkaita tiloja ja välineitä.

– Harjoittelemme esimerkiksi injektioita, erilaisia mittauksia ja potilaan siirtämistä. Sitten on simulaatioryhmätöitä, joissa ratkaistaan jokin esimerkkitapaus. Tehtävistä suoriutumista arvioivat opiskelijakollegat ja opettajat.

Kaikki lähipäivät ovat Joensuussa, ja ne ovat pakollisia, jotta opinnot etenevät. Muuten opintoja voi suorittaa ainakin osittain omaan tahtiinsa.

Luentokurssit useimmiten tentitään, osassa on esseetyyppinen lopputyö. Niiden lisäksi tehdään ryhmätöitä.

– Meille, jotka emme ehkä vuosikymmeniin ole opiskelleet mitään, on nykymuotoinen itseohjautuva opiskelu jonkin verran haastavaa. On osattava suunnitella oma aikataulunsa – toki siihen saa myös apua. Mutta myös opiskelijalla on suuri vastuu, Muukkonen sanoo.

Minna Pakarisen mukaan kaikki, mitä tähän mennessä on opiskeltu, on ollut kiinnostavaa.

– Jokaiselle aineelle annetaan minusta oikea määrä huomiota, esimerkiksi ruotsin kieltä opiskellaan sen verran, että pärjätään. Mikään ei ole tuntunut turhalta vaan panostetaan siihen, mitä alalla oikeasti tarvitaan. Kaikki on täyttä asiaa!

Pakarinen huomauttaa myös, että aikuisella opiskelijalla tiedonjanoa on aivan eri tavalla kuin ehkä nuoremmilla.

– Vähän väliä tulee ahaa-elämyksiä, kun tajuaa, miten joku vasta opittu asia liittyy jo valmiiksi tiedettyyn.

Ryhmähenki mahtava

Sekä Matti Muukkonen että Minna Pakarinen kiittävät porukan ryhmähenkeä.

– Ei ole todellakaan  tullut yksinäistä oloa. Meidän WhatsApp-ryhmässämme käy vilkas keskustelu painottuen toki opiskeluun. Saamme mukavaa vertaistukea toisiltamme, Muukkonen sanoo.

Myös opettaja Päivi Thitz sanoo, että vaikka suuri osa opinnoista on etänä, niin ryhmän merkitys on silti suuri.

– Meillä oli alussa useita lähipäiviä ja se synnytti turvallisuuden tunnetta ryhmässä. On aivan eri asia etäopiskella parinkymmenen paikallisen opiskelijan ryhmässä kuin vaikkapa sadan opiskelijan valtakunnallisessa ryhmässä, missä ei tunne muita.

Hankalimpana asiana monimuoto-opiskelussa Matti Muukkonen kokee majoituspaikan hankkimisen lähiopetuspäivien ajaksi. Syksyn ajaksi majoitus järjestyi Joensuun naapurista Liperin koulutuskeskuksesta, mutta paikka ei ole enää kevätlukukaudella käytössä. Tavoitteena on löytää isompi rakennus, johon kaikki kahdeksan kauempaa tulevaa opiskelijaa voisi majoittua.

Mentoreita seurakunnista

Diak Itä-Suomessa erityistä on sen vahva kytkös alueen työelämään. Päivi Thitz kertoo, että paikallisten yhteistyökumppanien kanssa neuvotellaan jo siinä vaiheessa, kun pohditaan, missä aloitetaan seuraava uusi koulutus. Pyrkimyksenä on tuoda koulutusta sinne, missä tarvitaan tekijöitä.

– Olemme rakentaneet työelämäyhteyttä suunnittelun alusta asti, ja opinnot myös sijoittuvat osin työelämään. Olen iloinen siitä, miten alueen työelämä on lähtenyt mukaan yhteistyöhön.   Opiskelijoilla voi olla työpaikoissa esimerkiksi erilaisia oppimistehtäviä.

Yksi työelämäyhteistyön tapa on mentorointi. Syksyllä aloittaneelle ryhmälle on nimetty Joensuun alueen seurakunnista viisi sairaanhoitaja-diakonissamentoria.

– He toimivat siis opiskelijoiden pienryhmissä mentoreina ja tapaavat opiskelijoita lukukausittain kerran tai kaksi kertaa. On tärkeä sitouttava tekijä opiskelijalle nähdä konkreettisesti se työelämäyhteys, että ei tosiaan tulla kouluun vain opiskelemaan, vaan on heti linkki työelämään. Mentorin kautta tulee myös kasvaminen ammatti-identiteettiin, se on ollut todella hieno asia.

Yhteistyötä on rakennettu myös harjoittelupaikkojen kanssa.

– Myös opiskelijoiden opinnäytetöitä kiinnitetään paikallisen työelämän tarpeisiin. Työt voivat olla kehittäviä tai tutkivia, mutta tutkimuskysymykset tai kehittämistarve nousevat aidoista työelämän tarpeista. Näin opiskelijat saavat tilaisuuden osallistua aitoon työelämän kehittämiseen.

Minna Pakarisen mukaan jo ensimmäisessä harjoittelupaikassa kyseltiin tulevista työsuunnitelmista.

– Nauroimme yhdessä, että me olemme niitä, joita tullaan hakemaan kotoa töihin. Työllistymismahdollisuudet näyttävät tosiaankin hyviltä, luultavasti meille löytyisi alan töitä jo nyt opiskelijoina. Jokainen käsipari tuntuu tarpeelliselta.

Pakarinen kertoo olevansa edelleen todella innostunut uusista opinnoistaan. Ainoa huoli on toimeentulon järjestyminen.

– Aikuiskoulutustuki on ollut pettymys, siinä huomioidaan niin monta asiaa. Kyllä opiskelija joutuu penniä venyttämään, mutta toivottavasti kaikki järjestyy niin, että pystyy saattamaan opinnot loppuun. Tämä opiskelutapa on kuitenkin niin joustava, kun opintoja voi suorittaa omassa tahdissa. Vaikka välillä joutuisikin pitämään vähän taukoa.

Minna Pakarinen suositteleekin sairaanhoitaja-diakonissan opintoja varauksetta.

– Sairaanhoitajan koulutus antaa koko elämälle perustaitoja, jotka eivät varmasti mene hukkaan, ja tässä suoritetaan vielä kaksoistutkinto. Nämä kaksi alaa tukevat vahvasti toisiaan.

Kevään 2024 yhteishaussa 13.–27.3.2024 voit hakea seuraaviin Diak Itä-Suomen koulutuksiin:

• sosionomi (AMK), diakoniatyö, Jyväskylä 
• sosionomi (AMK), kirkon nuorisotyö, Jyväskylä
• sosionomi (AMK), varhaiskasvatus, Varkaus

Teksti: Taru Berndtson