“Opinnot toivat esille elämän kirjoa ja ihmisten moninaisuutta”

Opiskelupaikkaa valitessa kannattaa kuunnella omaa sydäntä ja arvoja, sanoo Antti Järviniemi. Hänen teiniajan haaveensa toteutui, mutta opiskelu Diakissa toi siihen mukaan uusia sävyjä.

Sosionomi ja kouluvalmentaja Antti Järviniemi tiesi lukion jälkeen haluavansa käytännönläheisen työn, jossa tehdään töitä ihmisten parissa.

– Mikään paperinmakuinen toimistotyö ei inspiroinut. Olen tiennyt riparista lähtien, että kirkon nuorisotyö on oma ala. En ole mitenkään hengellisestä perheestä, mutta riparilla tuli sellainen ajatus, että voiko tätä tehdä ihan työkseenkin, että kirkon nuorisotyö olisi maailman siistein homma.

Muitakin mielenkiinnon kohteita toki oli.

– Teatterikin kiinnosti jonkin verran, samoin journalistiikka. Koen, että tähän työhön saan yhdistettyä niitäkin. Voin siis käyttää omia vahvuuksiani ja persoonallisuuttani.

Antille mahdollisuus opiskella kirkon nuorisotyön ohjaajaksi oli suurin syy valita Diak, joka on yksi kahdesta kyseiseen tutkintoon valmistavasta oppilaitoksesta. Diakista hän sai heti hyvän kuvan nettisivujen perusteella.

– Siellä tuodaan arvoja selkeästi esille. Ne pystyin itsekin allekirjoittamaan. Diakilla on mielestäni vahvasti maine juuri tiettyjen arvojen ajajana. Slogan ‘hyvän tekemisen ammattikorkea’ kuulosti hyvältä korvaani.

Nettisivuilta jäi mieleen myös se, että Diak on suurin sosiaalialan kouluttaja, ja että sieltä myös työllistyy loistavasti.

Diakin kirkolliset tutkinnot tuovat kaksoispätevyyden. Sosionomiopinnoista 90 opintopistettä on korvattu kirkollisilla opinnoilla.

Antti valitsi sosionomin opinnot siksikin, että ne tuovat paljon erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja.

– Tutkinnolla avautuu enemmän ovia kuin mitä niitä sulkeutuu.

Käytännönläheistä sisältöä

Opinnot Antti Järviniemi aloitti syksyllä vuonna 2019 ja muutti samalla kotikaupungistaan Tampereelta Helsinkiin. Kaikki uusi tuntui jännittävältä.

– Ammattikorkeakoulussa opiskelu tarkoittaa yhtäältä tietynlaista vapautta opintojen suunnittelussa, mutta toisaalta täytyy itse sitten pystyä omatoimisesti myös suunnittelemaan niitä opintoja. Vapaus tuntui kivalta ja omaehtoisuuskin lähti nopeasti sujumaan. Kun moni luokkakavereista oli samassa tilanteessa, niin sai apua ja vertaistukea. Ja myös seuraa koulupäivän jälkeenkin.

Antti kiittää erityisesti Diakista saatua tukea opiskeluille.

– Opinto-ohjaajan kanssa kävimme todella monta keskustelua liittyen opintojen omaan tahtiin laittamiseen. Hän näki minun kanssani paljon enemmän vaivaa kuin mitä hänen olisi tarvinnut. Koen, että hän oli siellä oikeasti opiskelijaa varten.

Antti nopeutti opiskelua lopulta kokonaisella vuodella. Yhtenä syynä siihen oli ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä alkanut etäopiskelu. Se mahdollisti opintojaksojen suorittamisen nopeammassa tahdissa.

Antin mielestä erityisen palkitsevaa ja kiinnostavaa opinnoissa oli käytännönläheisyys.

– Vaikka oli luentotyyppinen tunti, niin tiesi heti miten kaikkea tunnilla käsiteltyä saattoi hyödyntää tulevassa työssä ja miten se näkyy työn arjessa. Ei siis mitään teoreettista näpertelyä.

Oma opintojaksonsa oli esimerkiksi maahanmuuttajatyöstä, vanhustyöstä, perhetyöstä sekä mielenterveyspalveluista.

– Niissä tuli esille elämän kirjoa ja ihmisten moninaisuutta. Oli kiinnostavaa oppia eri ihmisryhmien erityispiirteistä, sellaista, mitä pitää ottaa huomioon työssä.

Antille ei tule mieleen mitään turhalta tuntuvaa.

– Toki lähtötasot kirkollisiin opintoihin saattoivat eri ihmisillä olla erilaiset. Joidenkin kanssa piti aloittaa siitä, mitkä meidän sakramentit ovat. Itse tiesin jo aika paljon asioista ja sainkin hyväksiluettua aiemmin suorittamaani.

Harjoittelu näytti suunnan

Ensimmäisen opintoihin kuuluvan harjoittelun Antti Järviniemi suoritti ennaltaehkäisevässä lastensuojeluhankkeessa, toisen seurakuntaharjoitteluna ja kolmannen oppilaitoksessa. Hän koki keskenään erilaiset harjoittelupaikat hyvänä asiana.

– Lisäksi työllistyin kahteen harjoittelupaikoista valmistumisen jälkeen. Pääsin erääseen hankkeeseen sekä seurakuntaan töihin eli harjoitteluista oli ihan konkreettistakin apua.

Oppilaitosharjoittelu poiki myös oivalluksen.

– Ilman harjoittelua en olisi koulua mahdollisena työpaikkana ehkä itse tullut ajatelleeksi, sillä se ei kiinnostanut minua ennen opintoja. Olin mennyt vain kapeakatseisesti kirkon nuorisotyötä kohti. Harjoittelussa näin minkälaista oppilaitostyö oli ja että siinä on myös sosiaalialan osaajalla oma paikkansa. Se madalsi oleellisesti kynnystä tulla kouluun töihin valmistumisen jälkeen.

Koulutus valmensi työhön

Antti Järviniemi työskentelee tällä hetkellä kouluvalmentajana yläkoulussa Tampereella. Työ on yhteisöllistä oppilashuoltotyötä.

– Teen töitä sen eteen, että kouluun on kiva tulla, kaikki löytävät kavereita eikä ketään kiusata. Kun olen aikuinen, jolla ei ole opetusvastuuta, niin minulle voi tulla vapaammin juttelemaan ja kertomaan omista huolista ja iloista. Järjestän myös välitunneille toimintaa ja olen oppitunneilla jonkin verran mukana tukemassa.

Antti kokee, että opinnot valmensivat hyvin työhön.

– Sain hyviä eväitä koulutuksesta. Tässä näkyy vahvasti kohtaamisen ammattilaisuus. Meidät kouluvalmentajat erottaa opettajista erilainen tatsi nuorten kanssa olemiseen, tietää mitä pitää tehdä, jos vaikka joku oppilas saa paniikkikohtauksen tai kertoo, että on huoli kaverista. Sellaisessa tilanteessa opettaja tulee herkästi kysymään minulta, että mitä tehdään.

Antti löytää aikaa myös kirkolliselle työlle. Hän on ottanut kesäisin palkatonta lomaa ja työskennellyt ripareilla.

– Teen seurakunnan kanssa paljon yhteistyötä, esimerkiksi kirkon nuorisotyön ohjaaja käy usein koululla. Eli sosiaalialalla on myös paikkansa kirkon nuorisotyön ammattilaiselle. Yhteistyö tuo tunnustusta ja arvostusta kirkon alaisille hommille.

Tärkeintä merkityksellinen työ

Antti Järviniemi ajattelee, että työssä on tärkeintä se, että sen kokee merkitykselliseksi.

– Kannattaa pohtia, missä kokee omien vahvuuksiensa olevan ja miten niitä voi käyttää muiden auttamiseen. Mikä on se oma paikka? Kaikissa töissä on aina välillä tylsää. Tärkeintä on, että työstä pystyy löytämään sen, miksi se on itselle tärkeätä ja että sen kautta pystyy vaikuttamaan itselle tärkeisiin asioihin.

Opiskelupaikkaa valitessa kannattaa kuunnella omaa sydäntä ja arvoja.

– Ja jos tuntuu, että jossakin kohtaa se oma polku vie metsään, niin aina voi etsiä uuden polun vaikkapa uudelleenkouluttautumisen kautta, esimerkiksi juuri Diakissa.

Antin mielestä opiskelusta saa enemmän irti, kun lähtee asioihin rohkeasti ja innokkaasti mukaan.

– Kannattaa olla avoimin ja uteliain mielin eikä etukäteen päättää, että pitää välttämättä työllistyä esimerkiksi juuri johonkin tiettyyn paikkaan. Niin saa parhaan hyödyn niin opiskelusta kuin siihen kuuluvista harjoitteluistakin.

Teksti: Taru Berndtson
Kuvat: Matias Ahonen