Sosionomiksi avoimin mielin ja omalla persoonalla 

Helsinkiläinen Minnakaisa ”Minnis” Tuurala opiskelee Diakissa sosionomiksi ja aikoo suuntautua mielenterveys- ja päihdetyöhön. Täysin verkossa opiskeltava koulutus on hyvällä suunnittelulla mahdollista suorittaa työn ohella. Rinnekodeilla lähihoitajana työskentelevälle Minnikselle opinnot ovatkin kuin mieluisa harrastus, joka johtaa aikanaan korkeakoulututkintoon. 

Minnis Tuuralan ensimmäinen lukuvuosi Diakissa on juuri päättynyt. Opinnot etenevät aikataulussa, parhaillaan hän suorittaa kesäopintoja. Verkko-opinnot eivät ole tuntuneet yksinäiseltä puurtamiselta. 

– Vaikka opiskelen verkossa, olen saanut uusia ystäviä ja näkökulmia tälle alalle, Minnis iloitsee. 

Opinnoissa tehdään paljon ryhmätöitä, ja hän kertookin olevansa luonteeltaan hyvin sosiaalinen. Niinpä ystävystyminen samanhenkisten opiskelukavereiden kanssa on ollut luontevaa. Minnis kehuu Diakin opiskelijoiden ryhmähenkeä. Onnistumiset ja toisaalta haasteetkin on voitu jakaa, ja niistä on voinut oppia yhdessä. 

Minnis on vitsaillut tuttavilleen, että hän ”harrastaa opiskelua”. Opiskelutahti on ollut tasaisen varma. Ennen Diakiin tuloa, hän nappasi lähihoitajan paperit Suomen Diakoniaopistosta, josta valmistui keväällä 2023. 

Opintoja on tukenut pitkä työelämäkokemus. 

– Taustana minulla on 20 vuoden ura markkinoinnin maailmassa. Suhtaudun kursseihin kuin projekteihin, jotka on vain suoritettava. 

– Opinnoissa, kuten kaikessa muussakin elämässä, on kivoja ja vähemmän kivoja asioita. Pitää sietää vaikkapa sitä, että välillä aikataulut ovat aika tiukkoja. Opintoaika valmentaakin hyvin myös työelämän pyörteisiin. 

Sotealalle Minnistä johdatteli tieto varmoista töistä, mutta myös oma sairastuminen vuonna 2019 herätteli miettimään, voisiko hän itsekin työssään auttaa muita. Opiskellessa tunne on vain varmistunut. 

–  Vanhemmiten työn merkityksellisyys on noussut semmoiseksi tärkeäksi tekijäksi. 

Ikinä ei pidä kulkea laput silmillä. Tämä on kuitenkin semmoinen ala, että avoimin mielin ja omalla persoonalla tätä työtä tehdään. 

”Luentotauolla laitan pyykit kuivausrumpuun” 

Minniksen mukaan opiskelussa tärkeintä on osata aikatauluttaa omat tekemisensä. Samassa verkko-opintoryhmässä on opiskelijoita ympäri Suomen, jokunen jopa eri maissa, joten yhteisten töiden ja niihin liittyvien Teams-palaverien sovittaminen voi vaatia välillä sumplimista. 

Ryhmätöiden lisäksi verkkososionomiopintoihin kuuluu itsenäistä perehtymistä asioihin ja tiedon kokoamista. Pääsääntöisesti kahtena päivänä viikossa on järjestetty luentoja, joilla on läsnäolopakko. Se vaatii toisinaan erikoisjärjestelyitä työssäkäyvältä. 

 – Työvuorosuunnittelu on toistaiseksi onnistunut hyvin ja esihenkilö Rinnekodeilla psykogeriatrisessa hoivakoti Viikissä on suhtautunut kannustavasti opintoihini, Minnis kertoo.  

Minnis on voinut tehdä 80 %:sta työaikaa kahdessa vuorossa ja keskimääräisesti yhtenä päivänä viikossa keskittyä täysillä opintoihin. On iso etu, että työpaikka joustaa. Onneksi yksikkö sijaitsee myös lähellä kotia. 

– Kun on luentopäivä, niin tietyt kotihommat sujuvat siinä samalla. Se tuntuu melkein vapaapäivältä, kun voi olla kotona. Voin laittaa pyykkikoneen päälle ja luentotauolla laitan pyykit kuivausrumpuun, Minnis nauraa. 

”Diak on laadukas paikka opiskella” 

Diak valikoitui Minniksen opiskelupaikaksi siksi, että hän koki sen olevan laadukas paikka. Hän kertoo työelämässä kohdanneensa Diakista valmistuneita sairaanhoitajia, jotka erottuivat edukseen. 

Opiskelupaikkana Diak on lunastanut odotukset. Opettajat ja opinto-ohjaaja ovat hyvin tavoitettavissa ja kysymyksiin vastataan nopeasti. Opiskelijat eivät myöskään pääse liian helpolla. 

– Minusta on hienoa, että meiltä opiskelijoilta vaaditaan tiettyä tasoa. Asiat, joita meiltä vaaditaan opinnoissa valmentavat meidät kohtaamaan myös työelämän vaatimukset. 

Tulevaisuuteen Minnis katsoo luottavaisin mielin ja uskoo löytävänsä mieluisan työpaikan, kun valmistuu sosionomiksi. Opintojen aikana hän haluaa kokeilla erilaisia asioita, hän on esimerkiksi mukana Diakin TikTok-työpajassa, jossa on voitu heittäytyä välillä hulluttelemaankin. Yhdeksi mahdolliseksi toiveiden harjoittelupaikaksi hän mainitsee Kelan. 

– Olen vähän semmoinen, että heittäydyn pää edellä asioihin, koska haluan kokeilla niitä. En olisi esimerkiksi viisi vuotta sitten ajatellut työskenteleväni ikääntyvien hoivakodissa, mutta nyt olen siellä. 

Minnis kannustaa muitakin kokeilemaan ennakkoluulottomasti ja löytämään näin se oman, yllättävänkin juttunsa.  

– Ikinä ei pidä kulkea laput silmillä. Tämä on kuitenkin semmoinen ala, että avoimin mielin ja omalla persoonalla tätä työtä tehdään. 

Kuvat: Sami Siilin