Siirry sisältöön

”Romaniasussa olen voinut edistää suvaitsevaisuutta”

Katja Huusko-Ahlgren, sosionomi (AMK), diakoniatyö -koulutuksen opiskelija

Olen kotoisin Lahdesta, jossa kävin peruskoulun. Sen jälkeen menin lukioon, mutta opintoni keskeytyivät ensimmäisen vuoden jälkeen.

Yksi syy lukion keskeyttämiseen olivat vanhojen tanssit. Minusta tuntui, etten voi osallistua tansseihin romaniasuni vuoksi. Ajattelin, ettei tansseihin voi pukeutua romaniasuun, ja ilman romaniasua taas ei voi esiintyä julkisesti.

Myöhemmin tajusin, ettei tansseihin olisi ollut pakko osallistua ollenkaan ja ehkä pukuasiakin olisi ollut neuvoteltavissa. Silloin asia ei vain käynyt edes mielessä.


”Diakoniaopinnot sopivat arvoihini”

Sittemmin elämä vei Ouluun. Nuorimman lapseni aloittaessa koulua päätin lähteä opiskelemaan koulunkäynninohjaajan ammattitutkintoa, ja opintojeni jälkeen toimin vuosia koulunkäynninohjaajana. Työn ohessa opiskelin myös lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon.

Kahdesta tutkinnosta huolimatta halusin kouluttautua vielä pidemmälle, ja päätin hakea ammattikorkeakouluun. Sosionomi-diakonin koulutus kiinnosti, koska haaveenani oli päästä töihin lastensuojeluun. Toisaalta myös perhetyö kiinnosti. Elämänarvojeni vuoksi diakoniatyön opinnot sopivat kokonaisuuteen hyvin, vaikka en ensisijaisesti ajatellut hakeutuvani kirkon tehtäviin.

Hain Diakiin kaksi kertaa, ja kolmannella yrittämällä pääsin sisään. Korkeakoulun valintaan vaikuttivat diakoniaopintojen lisäksi käytännön syyt: halusin, että korkeakoulu sijaitsee Oulussa ja että opinnot on järjestetty monimuotona, jotta tutkinnon voi suorittaa työn ohessa.


”Nuori tarvitsee tukea valintoihinsa”

Mielestäni nuori tarvitsee elämäänsä liittyvissä valinnoissa vankkaa ohjausta vanhemmilta ja esimerkiksi opinto-ohjaajilta. On tärkeää, että aikuiset kyselevät nuoren haaveista ja herättelevät tätä pohtimaan tulevaisuuttaan.

Nuorten kanssa työskentelevän olisi myös tärkeää tietää riittävästi romanikulttuurista. Heidän tulisi osata ohjeistaa romaninuorta esimerkiksi siihen, että romaniasua ei tarvitse pitää töissä, jos työ vaatii toisenlaisen asun.

Tietysti työssä voi tulla vastaan hankalia tilanteita romanikulttuurin näkökulmasta katsottuna. Koska romani ei voi esiintyä toisten romanien nähden ilman kulttuurinmukaista asuaan, romanin kannattaa etukäteen neuvotella työnantajan kanssa mahdollisista hankalista tilanteista ja siitä, miten silloin toimitaan.

Mielestäni romani on kuitenkin sataprosenttisesti romani ilman kulttuurinmukaista asuakin. Koen, että romaniasussa olen voinut edistää suvaitsevaisuutta.

Haastattelu ja kuva: Sari Vilminko

Tutustu sosionomi (AMK), diakoniatyö -koulutukseen.

Lue lisää opiskelijoiden tarinoita.