”Haluan liikkuvan, konkreettisen työn”

Sanna Koponen aloitti viittomakielen ja puhevammaisten tulkkauksen opinnot Diakissa, koska haluaa käytännöllisen, mutta kiinnostavan ammatin, jossa ei tarvitse olla paikoillaan. Sitä ennen opiskelua vihaavalla Sannalla vierähti kymmenen välivuotta töissä. Yllättäen hän huomasi rakastavansa uuden oppimista.

Diakissa ensimmäistä vuotta viittomakieltä ja puhevammaisten tulkkausta opiskeleva Sanna Koponen ehti viettää ylioppilastutkinnon jälkeen kymmenen välivuotta ravintolatöissä ennen opiskelukärpäsen puremaa.

– Vähitellen aloin miettiä opintojen aloittamista. Alkuun ihan vain huvikseni rupesin tutkailemaan netistä tietoja erilaisista opintovaihtoehdoista.

Ensin Sanna pohti jotakin yleispätevää koulutusta, kuten tradenomin tutkintoa.

– Mutta koska olen myös ihminen, joka vihaa opiskelua, niin ajattelin, että se on liian yleinen, minulla ei riitä siihen motivaatio.

Viittomakielen tulkkaus tuli sattumalta vastaan Opintopolku-palvelua selatessa. Ala oli siinä vaiheessa Sannalle täysin outo. Ainoa kosketus kuurojen maailmaan hänellä oli satunnaisten kuurojen ravintola-asiakkaiden kautta.

– Monesti mietin, että olisi siistiä osata kommunikoida heidänkin kanssaan.

Myöskään Diakista Sannalla ei ollut mitään aikaisempaa käsitystä vaan hän valitsi paitsi alan myös oppilaitoksen vailla ennakkotietoja.

– Mietin alkuun, että pitäisikö minun olla kovin kirkollinen tai jotain sellaista, mutta ei todellakaan. Aivan kaikki voivat opiskella täällä. Opiskelijoiden joukossa on keskenään todella erilaisia ihmisiä.

Jännittäminen turhaa

Sanna Koposta jännitti aloittaa opiskelu pitkän tauon jälkeen.

– Siis vielä korkeakoulussa! Mutta turhaan jännitin. Diakissa opettajat neuvovat todella hyvin, luokkakaverilta voi aina kysäistä ja myös opinto-ohjaajia löytyy. Apua saatetaan tarjota ihan pyytämättäkin. On kiva tunne, kun huomaa, että täällä välitetään ja halutaan, että kaikilla on kaikki hyvin.

Etukäteen Sanna tuskaili myös sitä, tulisiko hän olemaan paljon vanhempi kuin muut opiskelijat, mutta sekin pelko osoittautui turhaksi. Runsaan kolmenkymmenen luokkatoverin joukossa on sekä Sannaa nuorempia että vanhempia opiskelijoita. Alanvaihtajien joukossa on esimerkiksi alasta kiinnostuneita erityislasten vanhempia.

– Kaikki ovat helposti lähestyttäviä, ihania ihmisiä ja porukka synkkaa todella hyvin yhteen. On aina mukava mennä itsenäisen opiskelun jakson jälkeen lähijaksolle ja nähdä kaikki livenä.

Sanna on tällä hetkellä opintovapaalla kahvilapäällikön työstään ja suorittaa opintoja monimuoto-opiskeluna. Myös moni kurssikavereista käy töissä opintojen ohessa.

Opintoihin kuuluu laaja kirjo erilaisia aineita. Paitsi itse viittomakielen opetusta valikoimassa on esimerkiksi ammattietiikkaa, tietoa asiakasryhmistä sekä puhe- ja kirjoitusviestintää.

– Kaikki mitä opiskellaan, on mielenkiintoista. Ajattelin, että uuden oppiminen on kivaa, mutta en ajatellut, että se tuntuisi näinkin kivalta. Oppiminen vain tuntuu mukavalta.

Viittomakielen ja puhevammaisten tulkin tutkinnon suorittaminen kestää neljä vuotta. Opintojen puolivälissä opiskelijat valitsevat, suuntautuvatko he viittomakielen tulkkaukseen vai puhevammaisten ohjaukseen.

– Tällä hetkellä itseäni kiinnostaa viittomakielen tulkkaus. Puhevammaisten puolella eri kommunikointimenetelmien käyttö on laajempaa.

Parasta työssä monipuolisuus

Sanna Koposen mielestä parasta viittomakielen tulkin työssä on sen monipuolisuus.

– Olen aina kokenut, ettei minusta ole istumaan toimistossa kahdeksasta neljään. Haluan liikkuvaa konkreettista tekemistä. Viittomakielen tulkin työssä tulen tapaamaan paljon erilaisia ihmisiä sekä pääsen uusiin paikkoihin tekemään erilaisia tulkkauksia. Tämä on ala, jossa saa käyttää päätään, mutta ei tarvitse istua kirjoituspöydän ääressä.

Myös työn merkityksellisyys on olennaista.

– On tärkeää, että myös äidinkieleltään viittomakieliset ihmiset saisivat äänensä kuuluviin. Tulkki mahdollistaa sujuvan kommunikoinnin muidenkin kuin toisten viittomakielisten kanssa.

Äidinkielenään suomalaista viittomakieltä käyttäviä on Kuurojen liiton mukaan Suomessa tällä hetkellä noin 5 500 henkilöä, joista kuuroja on noin 3 000. Myös kuulolaitetta tai sisäkorvaistutetta käyttävät voivat olla viittomakielisiä. Viittomakielisyys ei siis riipu kuulon asteesta, vaan ratkaisevaa on viittomakielen käyttö ja yhteisöön samaistuminen.

– Jos olet syntynyt kuuroksi, niin olet sitä loppuelämän ja kasvat viittomakieliseen kulttuuriin ja ympäristöön, eli olet viittomakielinen aivan kuten me olemme suomenkielisiä. Omalla äidinkielellä pystyy paljon paremmin ilmaisemaan itseään.

Sannalla on vasta pintapuolinen käsitys tulevista työllistymisnäkymistä. Hän on kuitenkin siinä käsityksessä, että töitä pitäisi riittää.

– Kela työllistää paljon tulkkeja ja on myös tulkkausyrityksiä. Osa tekee töitä itsenäisinä yrittäjinä. Heti valmistuttua ei varmaankaan pääse mihin tahansa, mutta kokemusvuodet kasvattavat ja vievät eteenpäin.

Myös yrittäjänä työskenteleminen kiinnostaa Sannaa jossakin vaiheessa.

– Se toisi enemmän vapautta. Mutta toistaiseksi minun ei tarvitse päättää mitään, tässä on neljä vuotta aikaa.

Teksti: Taru Berndtson
Kuvat: Sami Siilin